Mutta sitä ennen meidän piti siis päästä perille. Puoliso oli ottanut henkilökohtaiseksi aikatavoitteekseen klo 23:n, ja se piti minuutilleen.
Pienin oli nukahtanut autoon, keskimmäinen valvoi sitkeästi. Toivoimme saavamme hänet pian unten maille.
Toisin kävi. Yhdellä puolella meillä oli kiihkeä pariskunta, joka vietti illalla romanttista yhteistä hetkeä (äänekkäästi) ja aamulla riiteli (yhtä äänekkäästi). Toisella puolella oli bileet.
Neljän aikaan aamulla kävelin respaan raportoimaan bileistä, jotka onneksi sitten tuota pikaa vaikenivatkin. Aamulla pyysimme uutta huonetta, mikäli bileporukka vielä löytyi hotellista. Saimme sellaisen toiselta puolelta taloa.
Tätä kirjoittaessani uuden huoneen edustalla seisoo miesporukka kaljatölkit käsissä juttelemassa äänekkäästi. Tästä yöstä siis tuskin tulee yhtään sen parempi.
Mutta päivä, kuten sanottua, oli ihana.
Olemme uineet ja uineet lisää ja - saunoneet! Perhe sai ruisleipää ja me kaikki perunoita ja savulohta. Ihanaa! Suomalaisin päivä pitkään aikaan.
Pikkuisin kävi puistossa leikkimässä vanhan hyvän ystävänsä kanssa (paras kaveri Kinderistä) ja puoliso pelasi ystäväperheen pojan kanssa tietokonepeliä. Me naiset juttelimme kuulumiset puolin ja toisin.
Huomenna tapaamme ystäviä vielä uudelleen ja viemme tyttäret muutamille play dateille. Yöksi suunnittelemme ajavamme Sacramentoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti