Äsken juttelin huoltoasemalla leidin kanssa, joka kertoi olevansa matkalla äitinsä luokse. Äiti oli muistanut hankkia pimennyslaseja ajoissa - nythän niitä ei enää saa mistään. Leidi matkasi siis poikansa ja miehensä kanssa mummolaan.
Meidän matkantekomme näytti aamulla uhkaavasti tyssäävän tähän. Nuorimmalla oli kurja olo, ruoka ei maistunut, väsytti ja vilutti. Ehkä kyseessä oli väsymys yhdistettynä siihen, että hotelliaamisia on nyt nautittu tälle reissulle kylliksi. Pienellä lastenohjelmamaratonilla lapsonen tokeni, ja pääsimme ajoissa tsekkaamaan itsemme ulos Kentin hotellista.
Vietimme iltapäivän Seattlessa veden toisella puolella, puolison sukulaisen kauniissa kodissa ja ihastuttavassa puutarhassa. Heillä oli puumaja, kauniisti rakennettu koti, itse tehtyä keramiikkaa ja isoiksi kasvaneiden tytärten huoneet täynnä Harry Potter -mystiikkaa.
Pikkutytöt ihastuivat sekä sukulaisiin että heidän kotiinsa niin, että tarjosivat itsensä välittömästi adoptoitaviksi. "We love you guys!" he huutelivat, kun oli aika jättää hyvästit ja lähteä matkaan.
Pysähdyimme lyhyesti Olympiassa, jotta saimme otettua selfiet matkamme kolmannen osavaltion State Capitolilla. Bingo.
Portlandiin on matkaa vielä noin tunnin verran. Pirpanat pelaavat / lukevat tableteillaan. Ihastelemme laskevan auringon luomaa sinistä hetkeä. Sitä ei Kaliforniassa ole. Silti on kiva olla matkalla kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti