Suomi-loma ei ollut, mitä kuvittelin sen olevan. Huomasin, että olemme olleet kauan poissa - ja että se on minulle ok. Lapsilla oli Suomessa kivaa ja se on hyvä se. Itse en oikein saa ajatuksiani vieläkään täysin järjestykseen, lopputulema on aina vain hämmentynyt.
Tällaisia muistiinpanoja tein loman aikana:
Muistinkin, että
- tiet tapaavat olla hyvässä kunnossa ja elleivät ole, niitä korjataan joka kesä.
- luonto on ihana ja kaunis, ja Helsinki suloinen, merellinen pieni pääkaupunki.
- ihmiset kulkevat huonoissa vaatteissa. Kun telkkarissa haastateltiin ihan tavallista miestä, lapset kysyivät, miksi kameran eteen oli raahattu ”that homeless guy”.
Yllätyin siitä,
- kuinka nopeasti lasten suomen kielen taito koheni.
- kuinka huonosti liikenne toimi. Nopeusrajoitukset ovat tarpeettoman alhaiset kaikkialla ja liikennejärjestelyt tekivät reiteistä joustamattomia. Ja aina oli joku bemarikuski puskurikärpäsenä, vaikka kuinka kovaa olisi ajanut!
- että kaipasin meidän lähdevettä, sillä monin paikoin hanavesi ei ollutkaan hyvää ja raikasta (vaikka varmaan puhdasta onkin).
- että teini pohti loman aikana Suomeen muuttamista - ja että minua se ajatus ei yhtäkkiä kiehtonutkaan.
- kuinka kalliita palvelut ovat, ja ruoka oikeastaan aika edullista.
- kuinka hämmentynyt itse olin.
- kuinka kauan rauhassa olleet ihmissuhteet olivat omine aikoineen menneet solmuun - ja toiset sitten säilyneet aivan mutkattomina.
- että toiminnan ja ratkaisujen sijaan tarjotaan selittelyä. Lähetin asiakaspalautetta tapahtumasta, johon osallistuin. Sain vastaukseksi sähköpostin, jossa kerrottiin pitkästi, miksi minkäänlaiset kehitysehdotukset eivät kiinnosta.
- että kaikki tapahtuu tosi hitaasti. Joka paikassa odotellaan, jopa kaupan kassalla ja pikaruokaravintolassa! Kaliforniassa näin hitaalla toiminnalla menetettäisiin asiakkaita, mutta Suomessa kukaan ei hermostunut, taisi olla ihan normaalia.
- kuinka vaikeaa ihmisten oli ymmärtää maidottomuutta, kun pelkkä laktoositon ei riitä.
- että ystävät laittoivat ruokaa ja leipoivat herkkuja ihan jauhoista asti, kun olimme käymässä. Vasta kotona hoksasin, että se oli oikeastaan aika eksoottista.
Järkytyin
- kielenkäytöstä. Televisio-ohjelmat, metro, katu - kaikkialla kiroiltiin.
- alastomuudesta (televisio, mainokset...)
- negatiivisuudesta ja töykeydestä
- siitä, että kello kahdeksalta kesken perheohjelman tuli kondomimainos, jossa puhuttiin orgasmeista ja kello kahdelta radiokanavalla mainostettiin apuja emättimen kuivuuteen!
- tupakoinnista. Savu haisi kaikkialla vähintäänkin ihmisten vaatteista ja tumppeja lojui maassa siellä täällä. Yök!
Tykkään Kaliforniasta, koska
- mun mies on siellä. Lomalla ehti tulla jo kovasti ikävä.
- olen Kaliforniassa rennompi äiti. Arlandan lentokentältä lähtien sanoin koko matkan, että ”olkaa hiljaa, älkää huutako”. En muista, koska sellaisesta olisi viimeksi pitänyt sanoa.
- pyykit kuivuvat nopeasti
- tiedän, miten asiat toimii (oho!)
- sää on ennustettavissa
- mun niveliin ei satu
- hedelmät ja vihannekset ovat maukkaampia ja kypsiä jo ostettaessa, niinpä syön terveellisemmin.
- ihmiset ovat yleisesti ottaen tuloshakuisia (tai ainakin olen sellaiseen ympäristöön asettautunut), paitsi silloin, kun kyseinen asia on ”not my problem”.
- vaikka mulla ei ole siellä kotia, olen juuri nyt enemmän kotonani siellä kuin missään muualla.
Pidän Suomessa
- luonnosta (järvistä, metsistä) ja siitä, kuinka lähellä se on kaikkialla
- lasten vapaudesta ( <- turvallisuudesta). Vaatekaupassa saatoin mennä ihan yksin sovituskoppiin, ja lapset jatkoivat sillä välin vaatteiden katselua.
- rauhasta ja ajasta, hiljaisuudesta
- käytännöllisistä ja järkevistä ratkaisuista. Hesburgerissa oli käsipesupiste keskellä ravintolaa... kierrätys toimii tehokkaasti ja vastuullisesti...
- kesämökeistä, saunoista ja järvistä
- tärkeistä ihmisistä
- Helsingin kansainvälisyydestä ja kulttuuritarjonnasta
- kauniista ja käytännöllisestä arkkitehtuurista
- gluteenittomien tuotteiden runsaasta tarjonnasta
- ruoasta ja herkuista
Vein mukanani
- monta halausta
- xylitol-purkkaa, karkkia, suklaata, ruisleipää ja ruisnachoja
- muiston hiljaisesta hetkestä rantasaunassa ja tunteen siitä, kuinka polku joustaa askelen alla syksyisessä, tuoksuvassa metsässä.
Opin, että
- lapseni matkustavat pitkän matkan tosi reippaasti ja osaavat hienosti toimia sekä auttaa matkan eri tilanteissa.
- hyvästien hetkellä on hymyiltävä. Joku halaus saattaa jäädä viimeiseksi, mutta sitä ajatusta ei saa päästää valtaan. Ulkosuomalaisen elämään kuuluu se, että koko ajan sanotaan hyvästi ja näkemiin.
