torstai 12. toukokuuta 2016

Voihan vakuutus!

Pyysin, että puoliso kävisi vielä tarkistamassa ikkunat. Olin tuulettanut taloa koko päivän ja arvelin unohtaneeni olohuoneeseen auki ikkunan, joka antoi suoraan talon eteen kadulle.

Ikkunat avautuvat hauskasti alhaalta ylös ja niiden eteen taittuu talon sisällä puinen luukku. Ikkunan avonaisuutta ei luukun säleiden läpi näe.

Olimme valvoneet myöhään ja olohuoneen valot oli jo sammutettu. Ikkunan edessä lattialla lojui suuri tummanpunainen säkkityyny, ja siihen puoliso kompastui. Vastaan ottanut käsi napsahti kipeästi seinään ja aamuun mennessä nimetön oli sininen ja turvoksissa.

Onneksi sairasvakuutus oli hoidettu kuntoon viime viikolla.

Aamulla puoliso vietti puolitoista tuntia puhelimessa varatakseen ajan lääkärille. Ensin ei mitään tietoja vakuutuksesta näkynyt missään ja välissä piti soittaa vakuutusyhtiöön. He kertoivat siirtäneensä tiedot palveluntarjoajalle jo viime viikolla ja laittaneensa vahvistuksen postitsekin.

Ehkä ne tiedot lähetettiin Pohjois-Kaliforniaan?

Lääkärikeskuksen kanssa sovittiin, että puoliso ostaa tämän käynnin suoraan omalla rahalla ja saa korvauksen sitten, kun ja jos vakuutus joskus toimii.

Yhtäkkiä puhelimen päähän sattuneen uuden virkailijan kone kuitenkin näytti oikeita tietoja ja kymmenen dollarin omavastuuosuutta. Vakuutustiedot siis olivatkin jo kunnossa!

Aikaa läheiselle lääkäriasemalle ei enää löytynyt, ne oli ehditty sen 1,5 tunnin aikana jakaa pois.

Veimme lapset kouluun ja lähdimme ajamaan viereiseen kaupunkiin, Carsoniin, josta aika oli löytynyt. Oli neuvottu olemaan paikalla hyvissä ajoin, jotta mahdollisesti vielä ilmenevät epäselvyydet saataisiin hoidettua ennen lääkärin tapaamista.

Vastaanottovirkailija ei kuitenkaan voinut tehdä muuta kuin pahoitella. Hänen koneellaan puolison tietoja ei nyt löytynyt mistään järjestelmästä. Asiakkaalla pitäisi olla vähintäänkin tilapäinen jäsennumero, mutta sellaista ei ollut annettu. Enää ei ollut mahdollista sekään, että käynnin olisi maksanut itse. Virkailija ei voinut päästää eteenpäin potilasta, jolla ei selvästikään ollut vakuutusta.

Puoliso soitteli lääkärikeskuksen aulassa puheluja vielä yhden tunnin, ennen kuin väliaikainen numero järjestyi. Lääkärikeskus selvitti, että jotain tietoja vielä puuttui ja vakuutusyhtiö puolestaan löysi ne seisoskelemasta kiireellisesti toimitettavien työjonosta. He aikoivat ne kyllä toimittaa ne eteenpäin heti ehtiessään, mutta neljän minuutin päästä koittava ajanvaraus kuulosti liian tiukalta tahdilta.

Sitten tapahtui sama ihme kuin aamulla: seuraava virkailija sitten taas vain näkikin kaikki tiedot ja kummasteli vain, kuinka sitä väliaikaista numeroa ei ole jo annettu.

Tämä tällainen on täällä niin tavallista, että välillä on vaikea uskoa, ettei se ole tahallista.

Tällä välin lääkärille varattu aika ehti jo tulla ja mennä, sillä eteenhän lyötiin vielä pinkka täytettäviä lappusia. Joku sairaalan väestä alkoi myös pohtia, eikö koko perheen asiakasnumeroita voisi hoitaa tässä samalla. Meidän mielestämme ei voinut.

Hoitajat ujuttivat puolison uudelleen lääkärin aikatauluun ja vihdoin sormea katsottiin! Sitten sitä kuvattiin. Ja katsottiin. Välissä sai aina istahtaa odotushuoneessa.

Kotiin lähdettäessä diagnoosina oli hiusmurtuma ja hoitona kevyt lasta. Aikamoinen vakuutushässäkkä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti