Pienet tytöt ehtivät käydä pianotunneilla muutaman kuukauden, ennen kuin muutimme. Edellinen opettaja oli omalaatuinen brittileidi, jolla oli tehtäväänsä enemmän kuin riittävästi taitoa, kokemusta ja näkemystä.
Toivoimme, että olisimme voineet jatkaa soitonharjoittelua hänen kanssaan, sillä hänellä oli jo jonkin verran kokemusta Skypen kautta opettamisesta. Sain kuitenkin viime viikolla viestin, että opettajan tunnit olivat lähtömme jälkeen täyttyneet paikan päällä käyvistä oppilaista - ja ihan hyvin ymmärrän sen, että opettaja mieluummin opettaa heitä.
Olemme siis uudelleen etsimässä soitonopettajaa.
Viime kierrokselta opin, että jotkut tekevät tätä(kin) hommaa vain rahasta. Toki, sillä elantonsa on jokaisen jostakin saatava. Toivoisi kuitenkin, ettei esimerkiksi sellainen henkilö, joka katsoo lapsien olevan lähinnä ärsyttävä riesa, ajautuisi antamaan alkeisopetusta lapsille. Mutta on sellainenkin jo nähty.
Käytin jo aiemmin mainiota nettipalvelua nimeltä Thumbtack. Musiikkiopetuksen lisäksi voisin etsiä sieltä esimerkiksi remontoinnin ja rakentamisen, treenaamisen tai koirankoulutuksen ammattilaisia. Sivustolle kirjautuneet palveluntarjoajat vastaavat jättämääni ilmoitukseen omalla tarjouksellaan 24 tunnin sisällä.
Minun on vaikea käsittää, miksi palkkaisin kuusivuotiaan opettajaksi henkilön, joka mainostaa itseään ainoastaan listaamalla saavutuksiaan ja sertifikaattejaan. Tai miksi haluaisin kahdeksanvuotiaan osallistuvan pianomatinea-esitykseen monta kertaa vuodessa heti, kun hän on oppinut soittamaan Ukko Nooan. Miksi tahtoisin opettajan, joka ei ensimmäisessä viestissään kysy yhtäkään kysymystä lasteni kiinnostuksesta musiikkiin? Tämän lajin tarjouksia sain sähköpostiini heti useampia.
Puin asiaa Uncle B:n kanssa ja hän sanoi, etten ole kuten paikalliset äidit. Jos lapsen harrastuksesta maksetaan tuhansia dollareita, siitä halutaan näkyviä tuloksia ja suurenmoisia kokemuksia. Diplomeita! Saavutuksia!
Okei, ymmärrän. Mutta minä haluaisin lasteni rakastuvan musiikkiin. Ja toki, oppivan jotakin. Enkä usko, että vaativalla ja ankaran tavoitteellisella opetuksella saavutetaan näitä tuloksia.
Huomenna menemme tytärten kanssa tapaamaan opettajaa, joka kaikeksi onneksi erottui joukosta. Olin vaikuttunut hänen viestistään, joka vilisi sellaisia sanoja kuin "fun", "awesome" ja "good job", sekä erityisesti allekirjoituksesta: "Peace!"
Huomenna menemme tytärten kanssa tapaamaan opettajaa, joka kaikeksi onneksi erottui joukosta. Olin vaikuttunut hänen viestistään, joka vilisi sellaisia sanoja kuin "fun", "awesome" ja "good job", sekä erityisesti allekirjoituksesta: "Peace!"
Opettajakokelas, joka kuulostaa eteläkalifornialaiselta hipiltä, tuskin on opetuksellisilta otteiltaan ankara, vaativa ja karski. Toivottavasti kaverilla on havaijilaispaita, flip flopit, tolkuttomasti huumorintajua, loputtomasti kärsivällisyyttä ja palava rakkaus musiikkiin. Sellaisen opettajan tahtoisin lapsilleni.
Minä otin esikoisen pois koulun pianotunneilta kun hommassa alusta asti keskeistä tuntui olevan lähinnä se, että vahditaan tarkkaan kuinka usein lapsi harjoittelee soittoa kotona, ja kun noin neljän tunnin jälkeen olisi pitänyt jo olla ensimmäinen esiintyminen... Poika oli silloin hädin tuskin seitsemän ja minusta menossa ei ollut mitään järkeä. Mutta niin kai se on, että kunnianhimoisempia vanhempia kuin minä yritetään miellyttää tekemällä soitosta heti jotenkin tavoitteellista. Minullekin hyvä tavoite olisi ihan vain rakkaus musiikkiin ja soittamiseen... Sitä täytynee meidän hakea jostain muualta kuin näistä koulun tarjoamista kuvioista.
VastaaPoistaToivottavasti teille löytyi hyvä opettaja nyt kertaheitolla.
Katsotaan, mitä lapset tykkäävät. Heidän mielipiteensä on opettajan valinnassa kuitenkin hyvin tärkeä.
VastaaPoistaYmmärrän hyvin päätöksesi pianotuntien lopettamisesta. Kiinnostavaa, että sama ilmiö näkyy myös siellä teillä. Se saa pohtimaan, mistä tämä (suomalainen?) ajatusmalli oikein kumpuaa.