Viides vai kuudes viikko yskää. Diagnosoin itseltäni ilmiön, jota amerikkalaiset lääkärit kutsuvat nimellä post-nasal drip. En tiedä, onko tälle nimeä suomeksi, mutta se on siis sitä, kun flunssa loppui jo, mutta räkää vain edelleen riittää. Sitä valuu nieluun ja sitten kurkkua kutittaa niin, että meinaa hulluksi tulla, ja sitä kutinaa yskii pois.
Juttelin jo muutama viikko sitten lääkärin kanssa puhelimessa. Sen piti olla videopuhelu (aika avaruusteknologiaa), mutta ketään suuresti yllättämättä se kuvaosuus ei toiminut yhdessä ääniosuuden kanssa, ja vaihdettiin ihan vain tavalliseen puheluun hetken toisiamme ilman ääntä katseltuamme. Kerroin lääkärille missä mennään, ja se kyseli, mitäs ihmettä hän sille voi. Siis ihan tosiaan: "What do you want me to do?" Sitten lopulta huomasin, että se oli saanut koneeltaan auki sen osion hoitosuosituksista, jossa kerrottiin homeen vaikutuksista. Lääkäri alkoi lukea sitä ääneen: "Tärkeintä on välttää altistusta..." Tiedän, että luki ääneen, koska kun vertailtiin puolison kanssa muistiinpanoja, se oli kuullut omalta lääkäriltään tasan samat lauseet. Välttää altistusta. Jeez, ihanko totta.
Välillä tuntuu vaikealta välttää altistusta. Räkäyskä on tässä vaiheessa ihan selkeästi reaktiivista, mutta on tosi vaikea sanoa, mistä se milloinkin riehaantuu. Edelleen yskähtelen vienosti meidän autoissa, ellen käytä hengityssuojainta. Autot on tähän mennessä imuroitu ja pesty moneen kertaan. Vieläkö siellä siis on jotain partikkeleita piilossa kankaiden kuteissa vai reagoinko esimerkiksi liikenteen pölyihin ja hajuihin? Yskin kotona, mutta yskinkö vain koska yskin, vai esimerkiksi siksi, että kotona on joitakin vanhasta talosta pelastettuja, tähän mennessä moneen kertaan ja monissa liemissä pestyjä vaatteita? Yskin maanantaisin, jos sunnuntaisin on käyty perheen kanssa YMCAlla uimassa. YMCAn rakennus tietysti saattaa olla läpeensä homeessa, mistäs minä sen tiedän. Tai sitten saatan reagoida uima-altaiden klooriin. Myös pienimmällä oli viimeksi uidessa verta nenässä, sattumaa vai ei?
Tänään yskä on paha, koska kävin eilen hammaslääkärissä. Uuden hammaslääkärin toimisto heitti kurkun karkeaksi ja äänen käheäksi muutamassa minuutissa. Jälleen en toki yhtään tiedä, onko rakennus terve, mutta sen tiedän, että siellä tiloissa oli käytetty jotakin hyvin voimakasta, joskin miellyttävää hajustetta, mahdollisesti peittämään jotain epämiellyttävää hajua. Eilen olin tiloissa noin puoli tuntia, ensi viikolla olen menossa takaisin puoleksitoista tunniksi. Saa nähdä, kuinka käy. Voin jo kuvitella, kuinka hoipun kesken toimenpiteen leuka verta valuen parkkipaikalle hengittelemään. Valmiiksi voinee olettaa, että seuraavana päivänä ei juuri henki kulje.
Palasin viime viikolla varovasti juoksun pariin, koska yskä ei varsinaisesti tunnu siitä muuttuvan suuntaan tai toiseen. Sen sijaan omaan jaksamiseen ja mielialaan liikunnalla on iso vaikutus. Haluan uskoa, ettei minun tarvitse laputtaa itseäni sisäilmasairaiden kategoriaan ja ottaa homevaurioisuudesta itselleni uutta identiteettiä. Haluan uskoa, ettei meidän tarvitse muuttaa Arizonaan aavikkotelttaan asumaan. Haluan uskoa, että tämä on vain vaihe, ja tästä päästään ohi, ja elämä jatkuu. Mutta en ole ihan varma. Teini on tänään kotona parantelemassa flunssaa - vaikuttaa rehelliseltä nuhakuumeelta, mutta entäs jos ei?
Kunpa vain olisikin sellainen kristallipallo, jolla näkisi seinien sisään ja rakenteisiin, ja voisi olla ihan satavarma joka hetki ja joka paikassa, että ollaan terveenä, terveissä tiloissa.
