Virtuaalinaapuri

Edellisessä naapurustossa näytti joskus siltä, kuin naapurit olisivat koordinoineet toimintaansa. Oli viikonloppuja, joina kaikki yhtäkkiä pitivät garage salen ja päiviä, joina joka toisessa talossa korjattiin kattoa.

Puoliso vitsaili tuolloin, ettemme olleet saaneet naapurustotiedotetta asiasta. Se ongelma on nyt korjattu.

Naapurin täti, joka asuu tien toisella puolella (on asunut alueella yli kolmekymmentä vuotta, hoitaa mielellään toisten koiria ja uskoo perheeni olevan kotoisin Englannista) on ponnekkaasti pitänyt huolta siitä, että olemme tietoisia naapuruston tiedotusryhmästä. 

Hän ensin kertoi ryhmästä koiraa ulkoiluttaneelle teinille. Kun en pariin päivään ollut liittynyt ryhmään, hän lähetti teinin mukana lappusen, jossa oli ryhmän osoite. Sitten hän kiirehti perääni, kun olin matkalla koululle. Muistutti asiasta, kun olin koiran kanssa kävelyllä. Ja tuli tänään aamupäivällä soittamaan ovikelloa.

Olen nyt liittynyt siihen ryhmään! Koska pankkikorttini oli edelleen kirjoilla vanhassa osoitteessa, jouduin valitsemaan vahvistusmuodoksi uuteen osoitteeseen lähetetyn postikortin. Kolmannella ja neljännellä muistutuskerralla odotin kortin saapumista. Tänä aamuna en vain vielä ollut saanut aikaiseksi.

Päätin saman tien ryhdistäytyä ("man up", sanoisivat paikalliset) muissakin hoitamattomissa asioissa. Perustin freelance-palkkioita varten oman PayPal-tilin ja huomasin, että sitäkin varten pankkikortin pitäisi olla uudessa osoitteessa. Jotta pääsin vaihtamaan osoitteen, hankin tunnukset nettipankkiin. Vauhtiin päästyäni täytin myös koiran rekisteröinti-ilmoituksen tähän kaupunkiin.

PayPal oli helppo asia. Jälkimmäiset kohdat kuuluvat kategoriaan paikallinen byrokratia, joten ne tietysti edellyttivät puheluita, pitkällistä papereiden etsimistä ja useita tunteja aikaa.

Nyt tarvitaan enää kirjekuoria, jotta saan lähetettyä koiran paperit tämän eteläkalifornialaisen kaupungin rekisteröintipalveluun. Se sijaitsee Teksasissa. Haha!

Naapuruston ryhmässä meitä uusia tulokkaita toivotellaan parhaillaan tervetulleiksi. Löysin sieltä myös naapurin laatiman postauksen sunnuntaina karkuteillä olleista Uncle B:n koirista ja kävin kertomassa, että karkulaiset löysivät onnellisesti kotiin. 

Pohdin, monestiko päivässä ilmoitustaulu pitää tarkistaa. Naapurin täti varmaan kertoo, jos laiskistun liiaksi.

Kaksi naapuria käy virtuaalinaapurustosta huolimatta live-ovella kertomassa, että on kadun oikeanpuoleisen laidan siivouspäivä ja meidän on siirrettävä automme lakaisukoneen tieltä. Tarkistan: siivousaikataulua ei ole julkaistu nettiryhmässä.

Koetan pohtia, helpottaako virtuaalinen naapurusto elämääni. Epäilen, että se vie kaiken vain askelta pidemmälle. On oltava sekä oikea naapuri että virtuaalinen naapuri. Pontevasti kumpaakin!