torstai 5. toukokuuta 2016

Byrokratia, oi koulubyrokratia

Vuosia sitten Suomessa muutimme kaupungista toiseen. Soitin hyvissä ajoin lasten tulevan koulun toimistoon. Siinä perhetilanteessa en edes ollut kaikkien hoidossani olleiden lasten huoltaja. Tiesin kuitenkin nimet, osoitteet ja sotut, joten parin minuutin jutustelun jälkeen tiesin lasten tulevien luokkien opettajien nimet. Ja asia oli sillä selvä.

Amerikassa (Kaliforniassa, länsirannikolla) se ei mene niin. Olen koko päivän miettinyt, onko jossakin sosiaalityöntekijöiden armeija, joiden päätyönä on koulupaikkojen hankkiminen lapsille, joiden vanhemmilla ei ole terveyttä, tarmoa, tietoa, taitoa, varallisuutta, aikaa tai kiinnostusta taistella lapsilleen koulupaikkaa. Ja nyt puhun siis ihan vain siitä julkisesta, (kiinteistö)verovaroin ylläpidetystä koulusta.

Edellisessä koulupiirissämme ilmoittauduttiin suoraan kouluun. Täällä rekisteröinnit tehdään koulupiirin keskustoimistossa. Harmi juttu, koska koulu olisi tuossa vieressä ja koulupiirin toimisto ei. 

Ajoin tänään muuten ekaa kertaa überillä (meillä on toistaiseksi vain yksi auto ja se on ymmärrettävästi miehellä). Teini oli aika varma, että meidät sarjamurhataan. Turvallinen kokemus oli positiivinen yllätys.

Aiemman kokemuksen perusteella osasin jo odottaa, että koulupaikka ei yhdellä toimistokäynnillä irtoa. Silti olin hiukan yllättynyt, kun yksikään tarjoamistani papereista ei kelvannut. Sain kyllä nivaskan kaikenlaisia muita papereita täytettäväksi. "Asuuko lapsesi talossa/huoneistossa/suojassa/autossa?" Lasten rokotustiedotkaan eivät kuulemma olleet kunnossa, vaikka ne on syksyllä viimeksi tarkistettu.

Jos koskaan suunnittelee asuvansa Kaliforniassa, ei muuten pidä antaa lastensa sairastaa vesirokkoa. Ottakaa se rokotus! Joka koulu tarvitsee sairastetusta taudista uuden todistuksen. Mitäs siinä sitten lukee: "Minä, lääkäri X, vakuutan, että tämän lapsen vanhempi sanoo lapsen sairastaneen vesirokon."

Ja kuinka sinne lääkärille sitten mennään? Terveysvakuutus tulee joko työpaikan kautta, itse hankittuna tai osavaltion / valtion maksamana. Viimeksi mainittuun ovat oikeutettuja esim. eläkeläiset ja veteraanit. Itse hankittu vakuutus voi olla tosi kallis. Työpaikan kautta hankittu tietysti katkeaa, jos työsuhde päättyy.

Tavallista on, että uudessa työssä aloitettaessa on jokin karenssiaika, jolloin "etuudet" - kuten eläkekertymä tai sairasvakuutus - eivät vielä ole voimassa. Me elämme juuri nyt sellaisessa karenssikuopassa.

Tänään on nyt sitten otettu uusi yksityinen sairasvakuutus kuukaudeksi ihan omasta lompakosta käsin. Vaikka palveluntarjoaja on sama kuin ennenkin, vanhat vakuutusnumeromme eivät heille enää kelpaa eikä näppärästä nettipalvelusta pysty vaihtamaan palvelualueelta toiselle. 

Joku ystävällisesti teki lapselle tilapäisnumeron, jolla koetettiin varata aikaa, jotta hän saisi huomenna rokotteen, jonka koulutoimisto sanoi puuttuvan. Ei se vielä onnistunut, joten huomisaamu alkaa puheluilla jäsenasioiden toimistoon. 

Minusta se kyseinen rokotus on annettu vain muutama vuosi sitten ja vahvisteen aika olisi kolmen vuoden päästä, mutta hei, koulupiirin keskustoimiston tädin kanssa ei neuvotella. Paitsi jos lääkäri kirjoittaa lapun, jossa hän, lääkäri, vakuuttaa tädin olevan väärässä.

Ja ne asuinpaikan todistavat paperit? Koska jokin oli kuitti osoitteeseen maksetusta palvelusta eikä maksamaton lasku, se ei sitten ollut hyvä. Puoliso laittoi aamupäivällä  sähköpostitse pyynnön puolelle piirikuntaa sähkö-, kaasu-, vesi-, jätehuolto- tms. laskusta tai "proof of residency" -kirjeestä. Yksi tuli jo, kaksi ainakin tarvitaan.

Tänä iltana koetetaan ratkaista se über-kohta ja ehkäpä pikaostaa kulkupeli. Tai ainakin katsoa sellaista. Mitähän pankki ja luottokortti siitä tuumaavat? Huomenna sitten lääkäriin, kaasulaitokselle ja uusintakierrokselle koulutoimistoon... Noinkohan nuo ipanat ovat koulussa ennen syksyä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti