Uncle B.

Kuinka paljon toisen tarinaa voi ymmärtää ja kuinka paljon siitä voi kertoa, kun ei täysin ymmärrä?

Amerikkalaiset (länsirannikolla, Kaliforniassa) viittaavat usein yksilön itsensä tekemiin vääriin valintoihin, kun jokin jonkun elämässä menee pieleen. Ja jossain määrin se on tietysti totta - on valinta, kehittääkö vai rapistaako itseään; on valinta, yrittääkö vai antaako periksi.

Mutta on myös asioita, joita ei itse valitse ja joille ei mahda mitään. Niiden edessä valinnoista puhuminen tuntuu kollektiiviselta itsepetokselta, jolla taikauskoisesti koetetaan suojautua arvaamattoman pahan ulottumattomiin.

Uncle B. on hyvä ihminen ja loistava tyyppi, jonka elämässä oli hyvien valintojen hyviä seurauksia. "I used to have a life", hän sanoo. Se, ettei sitä kaikkea enää ole, on muiden tekemien valintojen ja arvaamattoman pahan vaikutusta.

Ja ehkä jotain hänessä itsessään. Mutta valintaselitys ei hänen tilanteessaan päde.

Uncle B. on uinut jo pitkään kuin se rotta, jonka edessä kellutetaan toivoa antavaa lauttaa. Hän on selvinnyt sitkeästi tilanteesta toiseen, kodista toiseen, työpaikasta seuraavaan. Hänellä on hyvä asenne eikä hän anna periksi.

Amerikkalaiset (länsirannikolla, Kaliforniassa) auttavat toisia mielellään. Monet vielä mieluummin pitävät avunsaajat terveellisen etäisyyden päässä itsestään tai asettavat yltäkylläiselle anteliaisuudelleen selvät rajat.

Uncle B. on asunut ystävien luona, pätkän siellä, toisen täällä. Bay Arean järjettömässä asuntohintakuplassa hän kuului niihin, joille ei yhden palkansaajan tuloilla (ja kahden koiran kanssa) löytynyt sijaa mistään vuokratalosta. 

Viime joulun tietämillä Uncle B:n kristittyjenkin ystävien vieraanvaraisuus oli kulutettu loppuun ja hän suunnitteli lähtevänsä kauas toiseen osavaltioon, ohuen ja epävakaan turvaverkon sekä edullisempien asuntojen luo.

Jouluaattona hän kävi syömässä meillä ja keskustelimme. Tammikuun lopulla tai ehkä helmikuun alussa hän muutti asumaan meille - autotalliin, sillä muuta tilaa ei meilläkään ollut.

Me emme sopimuksen mukaan saaneet alivuokrata asunnosta osaa, joten emme hyväksyneet häneltä vuokraa. Vapaapäivinään hän halusi usein osoittaa arvostustaan laittamalla koko perheelle ruokaa.

Olen hyvin helpottunut siitä, että uudessa asunnossa voimme tarjota Uncle B:lle ja hänen kahdelle suloiselle koiralleen oman huoneen, omalla sisäänkäynnillä, talon sisältä.

Hän itse sanoo saaneensa perheen. Minä ajattelen, että hän on kuin mieheni veli. Miehelle Uncle B. on hyvä ystävä. Ja lapset kutsuvat häntä englanniksi juuri sanalla uncle.

Uncle B:n(kin) vuoksi toivon, että asiat, jotka nyt ovat ilmassa, laskeutuvat turvallisesti ja asettuvat uudelleen vakaiksi. Toivon, että jonain päivänä istumme yhdessä hänen oman kotinsa patiolla. Silloin hänellä on se mitä hän toivoi, koska joskus hetken oli maa, joka ei luistanut alta, kun siitä otti ja ponnisti.

Mutta niin paljon kuin haluaisin, en voi luvata sitä hänelle. Elämä on arvaamatonta, jokaiselle.