Paholaisentuulia

Viime yönä heräsin vähän yhden jälkeen. Takapihalla tuntui pauhaavan myrsky. Valtavan suuren kuuloiset tuulet puhalsivat aitojen päältä alas pihaan, paukuttivat mennessään raollaan olleen ikkunan säleitä ja saivat minut välittömästi unisena kuvittelemaan, kuinka illalla pesemäni valkopyykki leijaili tuulen kauhassa naapurin pihaan.

Nousin ja kävin nostamassa kuivaustelineet sisälle. Kevyempi niistä olikin jo kierinyt pitkin pihaa.

Viikolla oli yksi iltapäivä, jona ei tuullut. Se oli aivan valehtelematta ensimmäinen tuuleton iltapäivä, jonka olen täällä etelässä asuessamme kokenut. Tuntui kummalliselta. Jokin olennainen elementti puuttui - kuin pihasta olisi kaatunut siinä miesmuistin seisonut puu. Oli muutenkin erikoinen sää; pilvistä, mutta silti kuuma. "Maanjäristyskeli", sanoi esimieheni, ja toden totta, noin kuuden mailin päässä Gardenassa koettiin muutamia kolmosen järistyksiä.

Kesällä rannikkoalue on ollut ympäri vuorokauden tasalämpöisempi kuin Bay Arean laakso koskaan, mutta nyt yöt alkavat olla viileitä, ja sitä myöden siis illat ja aamutkin. Ilmanpaineen vaihtelut saavat aikaan sen, että tähän aikaan vuodesta alkavat kehittyä Santa Ana -tuulet, paholaisentuuliksikin kutsutut.

Mikäli käsitän oikein, osittain juuri näitä tuulia on syyttäminen siitä, että syyskuu on eteläisessä Kaliforniassa tyypillisesti kuuma, kuulemma jopa vuoden kuumin kuukausi. Santa Anat ovat kuumia, kuivia ja voimakkaita tuulia, jotka syntyvät jossakin Sierra Nevadan ja Kalliovuorten välissä. Etelä-Kaliforniaan puskiessaan ne puhaltavat helposti 18 metriä sekunnissa.

Työkaverini sanoi, etteivät Santa Anat tällä seudulla juurikaan tunnu, mutta nyt niitä on viikonlopuksi luvattu, joten nähtäväksi jää. Kaunokirjallisuudessa paholaisentuulien on pitkään kuvattu vaikuttavan ihmisten vointiin ja mielialaan, aiheuttavan päänsärkyjä ja mystisiä kipuja, pahantuulisuutta, mielenhäiriöitä ja hirmutekoja.

Niin tai näin, naapuriin leijaileva alusvaatepyykki ja huonosti yönsä nukkuva perheenäiti ovat minusta kamaluuksina aivan riittäviä. Kuivaustelineet opin nyt siis nostamaan syysöiksi autotalliin.