Kisa

Olimme rannalla aamukuudelta. Yksinäinen lentopalloilija odotteli verkkojen luona pelikavereita. Puistotyöntekijä tyhjensi roskasäiliöitä. Rantabulevardin taloissa heräiltiin hiljalleen.

Kello oli soinut toivotusti 5.45, lasten hoitaja saapunut etuajassa pari minuuttia myöhemmin. Muutama urheilukäyttöön tarkoitettu sport bean (mitä lienevät suomeksi?) oli korvannut aamiaisen.

Auto jäi vahingossa kauas, kisan järjestäjät olivat siirtäneet maalialuetta ennakkotiedoissa ilmoitetusta yli kilometrillä. Rivakka kävely kävi alkulämmittelystä.

Kisa oli pieni, alle kolmekymmentä juoksijaa. Rekisteröityminen kävi näppärästi, saimme heti numerot paitoihin. Personal trainer veti alkulämmittelyt; organisaation perustaja kertoi, kuinka juoksu on auttanut häntä taistelussa rintasyöpää vastaan.

Tiesimme lähtiessä varoa kärkipään ryhmää ja sen kovaa vauhtia. Hakeuduimme joukon keskipaikkeille ja siinä saimme pysyä koko matkan, juosta aivan omaa tahtiamme rinnakkain. 

Kuten olimme ennalta arvelleet, kisassa oli niitä, jotka juoksivat kelloa vastaan ja niitä, jotka liikkuivat rauhassa ja riemulla. Joku tiesi kävelevänsä koko matkan ja toinen ulkoilutti samalla koiransakin.

Me pyrimme vain juoksemaan koko matkan maaliin, ja saavutimme tavoitteen hyvin, ihan kohtuullisessa ajassakin. Olen tosi iloinen siitä, että kesän treenit ovat tehneet tehtävänsä - ja Kalifornian lämpö ja kuivuus, jotka pitävät krooniset kipuni hienosti aisoissa.

Suren sitä, että lapset edelleen huolehtivat mamin voinnista, vaikka se on jo pitkään ollut parempi. Se  onkin voima-ajatukseni niin rankassa ylämäessä kuin pohkeen krampatessa: tämä harjoittelu tekee minusta vahvemman ja pystyvämmän äidin, myös niinä päivinä, joina en taas voi hyvin.

Kaikista syvimmän riemun koen kuitenkin siltä, että tämä on jotakin, mitä teemme yhdessä miehen kanssa. On mahtava tunne juosta samaan tahtiin yhdessä puolison kanssa, kuunnella toisen hengitystä, rytmittää askelia. On hienoa painaa menemään rinnakkain ylämäkeen ja juosta vähän lujempaa kuin yksin edes yrittäisi.

Eilen maalin lähestyessä aioin sanoa miehelle, että mene vain, jos jaksat vielä kovempaa. Samassa tiesin kuitenkin, ettei hän olisi mennyt. Kotiovelle voi jonakin aamuna painella leikkimielellä toista karkuun, mutta kisassa juoksimme maaliin yhdessä.

Jälkeenpäin juhlimme yhdessä lasten kanssa nauttimalla maistuvan brunssin superkauniissa ravintolassa Marina Del Reyssä. Katselimme vedessä leikkiviä merileijonia ja ihastelimme lammessa ruokaa kärkkyviä kultakaloja.

Ja iltapäivällä tietysti ilmoittauduttiin jo seuraavaan juoksutapahtumaan.