Piristeitä

Olen lopettanut kahvin juomisen niin monta kertaa, etten enää muistakaan, kuinka monta. Joskus olen ollut teeihminen ihan useamman vuoden - ja sitten sortunut taas.

Tuorein yritys taitaa ottaa viimeisiä horjuvia askeleitaan. Tällä kerralla yrityksen motiiveja oli kaksi. Ensinnäkin on helpompi lähteä aamulenkille, kun ei tarvitse sovittaa addiktioita toisiinsa. Toiseksi flunssan aikana koetut sydämentykytykset tuntuivat ilkeiltä etenkin, kun oli juonut alle kiihdytintä.

Mutta toisaalta ihan rehellisesti saattaa olla niin, että tämänhetkiseen arkeen nyt vain tarvitaan jotain piristävää.

Iltaisin ennen nukkumaanmenoa luen pari sivua Christopher McDougallin kirjaa Born to Run. Siinä puhutaan Rarámuri- eli Tarahumara-ihmisistä. (Oisko heimo, tai kansa? Kansanosa?)

Meksikon pohjoisosissa asustaville Rarámurille juokseminen on osa kulttuuria. Kaikki (miehet?) juoksevat, satoja kilometrejä, päiviä ja öitä kerrallaan. Ja juhlivat kertojan mukaan myös yhtä ankarasti.

Kirjoittaja paljastaa, että näillä superihmisillä on taikajuoma. Se näyttää suunnilleen sammakonkudulta, maistuu vähän erikoiselta - mutta ei varsinaisesti pahalta - ja antaa lujasti voimia.

Ai niin sitä! Puoliso tarjosi tätä tököttiä mulle joskus, kun vielä asuttiin pohjoisessa. Oltiin kumpikin sitä mieltä, että vähän turhan jännä kokemus. Siemenet muljuivat geelimäisessä nesteessä, eikä kokonaisuus ollut ollenkaan niin kombucha, kuin olimme tainneet olettaa.

Mutta siis chia-siemenjuomaa. Kävin sitten tänään kotimatkalla hakemassa lapsille marketista leipää ja saippuaa, sekä itselleni yhden Mamma Chian, josta ehdin ennen iltajuoksua nykäistä ehkä desin. 

Tuntui ehkä suunnilleen samalta kuin urheilugeelien tai Sport Beansien (mitä nää nyt vieläkään olisi suomeksi?) vaikutus. Jalat jaksoivat vahvasti kotiin saakka. (Mutta eipä tällaisella arkisella iltajuoksulla niitä kilometrejäkään niin kovin monta ole.)

Puoliso lähtee aina hyvin mukaan näihin ruokahörhöilyihin. Chia-siemeniä oli tietysti jo valmiiksi kaapissa, joten laitettiin niitä nyt kippoon yöksi turpoamaan. Isoon kippoon, koska ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka paljon ne yön aikana paisuvat. 

Aamulla heitetään sekaan luomuappelsiinimehua, ja sitten ollaan tosi superenergisiä koko päivä! Jospa huomenna ei tarvitsisi sitä soijalatteakaan.