Ihan joskus suunnilleen toissa vuonna (1998) ilmestyneen Hevoskuiskaaja-elokuvan alussa teini-ikäisen tyttären äiti käy aamulla juoksemassa. Mikä merkittävintä, leidi käy juoksemassa ihan ensin ja hengaa vasta sitten keittiössä kahvinkeittimen luona.
Paljoa muuta en elokuvasta muista, mutta tuo kohtaus on piintynyt mieleen lähtemättömästi. Olen siis kohta kaksi vuosikymmentä ihastellut kuvitteellisen hahmon mielenlujuutta.
Kuten aiemminkin on tullut mainittua, täällä päin jokaisen kotiäidin perusverme on jonkinlainen aktiiviasu. Urheiluosastolta hankitut tiukat topit ja caprimittaiset legginssit ovat sopiva univormu kaikenkokoisille ja -ikäisille naisille. Esimerkiksi koulun pihalla iltapäivisin lapsiaan hakevat tai lastensa kanssa puistoissa ulkoilevat leidit ovat ulkoasunsa puolesta hetkenä minänsä valmiit kirmaamaan reippaaseen juoksuun (vaikkeivät sitä koskaan todella tekisi).
Olen pitkään ollut tosi tympeä ja vastustanut tiiviisti tätä trendiä. Keväällä annoin vihdoin tyttärille luvan mennä kouluun legginsseissä ja t-paidassa, koska - huokaus - kaikki muutkin tekivät niin. Ensi lukuvuonna teini palaa ruotuun, sillä Middle School ilmoitti jo etukäteen, etteivät leggarit ole housut. No sitähän minäkin!
Vanhassa blogissa joskus kirjoittelin siitä, kuinka jatkuvalla tekopirteydellä ja paikallisiin hyviin tapoihin kuuluvalla myönteisyydellä on positiivinen vaikutus mielialaan. Kun jatkuvasti hymyilee ja ilmoittaa voivansa hyvin, alkaa yrmeä immigranttikin jossain kohtaa kuvitella näin todella olevan. Samalla tavoin jatkuva urheiluvaatteiden näkeminen piilovaikuttaa psyykeen.
Niinpä viime viikolla hypistelin itselleni Sketchers-kenkäkaupan outletista kivan pinkin juoksupaidan. Ja vaikka oli oletettavaa, etten ole juoksukelpoinen monellakaan tapaa, halusin kuitenkin ulkoiluttaa paitaa.
Tykkään aamujuoksujen ajatuksesta. Käytännöllisesti ajatellen silloin on usein pilvistä eikä siis liian kuuma. Auringon jo noustua aremmat kojootit ovat hakeutuneet takaisin piiloihinsa. Ja itsellä on kaikki päivän energiat nätisti purkissa. Eniten tällä hetkellä inspiroi se, että oman hyvinvointinsa voi asettaa etusijalle heti, kun on silmänsä auki saanut.
Samalla voi näppärästi ulkoiluttaa koiran. Meidän piski raahautuu kivasti narun päässä, paitsi jos sattuu näkemään naapurin kissan. Silloin vetäjän paikkaa vaihdetaan.
Aamuseitsemältä hevoskuiskaajan vaimo näkisi kukkulan päältä pitkälle laaksoon ja pilvien välistä aamun varhaiset auringonsäteet. Kyllä sen takia sietää vähän juoksennella, kahvittakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti