Aikamoinen lisästressi niihin ensimmäisiin viikkoihin. Meinaa näin jonkusen ajan jälkeenkin olla liikaa.
DMV (Department of Motor Vehicles) on nimittäin kivoista ja tehokkaista paikoista ehkä maailman viimeisin.
Varasin ensimmäisen ajan kirjalliseen kokeeseen joskus alkukesästä. Sitten tajusin, että siihen kokeeseen pitää oikeasti lukea. Peruutin ajan, hain kirjastosta kuljettajan liikenneoppaan ja hukkasin sen.
Hain uuden oppaan ja aloin lueskella lasten pianotuntien aikana. Latasin puhelimeen neljä harjoitussovellusta ja leikin niillä. Varasin lopulta uuden ajankin.
DMV palvelee tietysti vain keskellä päivää, joten etsin aikaa päivälle, jona en olisi töissä. Sellainen aika löytyi San Pedrosta, meiltä reilut puoli tuntia etelään sijaitsevasta kaupungista.
San Pedron DMV:ssä oli kaksi erillistä jonoa: yksi niille, jotka olivat varanneet ajan ja toinen niille, jotka halusivat jonottaa tuntikausia.
Ensimmäinen ihminen, jonka näin sisään tultuani, neuvoi ystävällisesti, että minun pitäisi mennä jonoon kulman taakse. Kulman takana kyselin kummissani iäkkäältä sedältä, missä jono on. Hän neuvoi minut sinne, mistä olin tullutkin. Siellä kiukkuinen täti huomautti, ettei tarvitse etuilla. Siinä vaiheessa olin jo tajunnut olevani oikeassa jonossa ja puolustauduin, että olen varannut ajan ja seison siksi eri jonossa kuin hän.
Täti kertoi jonottaneensa pitkään jo toista päivää peräkkäin. Hänellä oli ollut huuto-ottelu virkailijan kanssa (mikä täällä ei siis kuulu julkiseen käytökseen ei sitten mitenkään päin). Sen seurauksena hän kertoi menettäneensä virkailijalle sekä auton rekisteriotteen että ajokorttinsa. Hupsis.
DMV on kaiken kaikkiaan ahdistava paikka. Asiakkaat ovat turhautuneita, hermostuneita tai vihaisia. Työntekijöillä ei ole minkään valtakunnan kiire ja he käyttävät rajallista valtaansa mielellään - mielivaltaiselta vaikuttavaan tapaan. Jouduin ihan väkisin pitämään itseni siinä jonossa, sillä alkoi tuntua siltä, että käännyn kannoillani aivan itsesuojelullisista syistä.
Viime kesästä alkaen DMV:llä asioivan, ajokorttia hakevan asiakkaan on pitänyt todistaa asuinpaikkansa. Sehän on aina hauskaa, tätä samaa on tehty koulutoimistoissa ja koulupiirin toimistossa.
Nettisivuilla olleiden ohjeiden mukaan olin ottanut mukaani kopion sähköisestä vuokrasopimuksestamme. Siis vieläpä printannut siitä olennaiset sivut varmuuden vuoksi.
Virkailija hyväksyi vuokrasopimuspaperit todisteeksi ja kysyi, mikä toinen paperi minulla on mukanani. Kerroin ohjeiden sanoneen, että yksi riittää. Virkailija totesi, että hän haluaa kaksi. Koska toista ei ollut, hän pyysi minua palaamaan toiste uudestaan.
Ensimmäinen hauskanpito loppui lyhyeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti