maanantai 7. marraskuuta 2016

5K Malibussa


Lauantaina iltapäivällä lähdimme puolison kanssa ajelemaan kohti Malibua. Malibu puolimaraton ja 5K ei oikeastaan ole Malibussa, vaan Venturassa, mutta sillä nimellä juoksu kuitenkin kulkee ja numerolaput haettiin Malibusta. 

Numerolaput oli ollut mahdollista tilata kotiin etukäteen (lisämaksulla). Toinen vaihtoehto oli hakea ne etukäteen joko perjantaina tai lauantaina. Kisapäivänä rekisteröityminen ei enää ollut mahdollista. Olimme pohtineet, ettei edestakaisin ajeleminen Malibuun olisi järkevää (matkaa on kuitenkin noin puolitoista tuntia suuntaansa), joten olimme päättäneet yöpyä hotellissa aivan kahdestaan.

Malibu on kerrassaan viehättävä paikka! Rannan ja Pacific Coast Highwayn väliin on joskus aikoinaan rakennettu yksi rivi taloja. Osa niistä on upeita, osa ränsistyneitä. Kalliita ne lienevät kaikki. Talojen välistä pilkottaa aina välillä vaalea hiekkaranta ja korkeina rantatöyrääseen lyövät aallot. 

Kisan rekisteröintipöydän vieressä tuote-esittelijät kertoivat uuden hyvinvointialan yrityksen eteerisistä öljyistä, joilla voi esimerkiksi hoitaa kipeitä lihaksia. Tuote-esittelijä siveli automatkalla jumittuneeseen niskaani piparminttu-jotakin. En ole ollut lainkaan vakuuttunut näiden tuotteiden tehosta, mutta kas, hetken päästä niskaa ja hartiaseutua kihelmöi kivasti, verenkierto vilkastui ja orastanut päänsärky väistyi. Olin aivan valmis tilaamaan tuotteita nettikaupasta, mutta sitten saimmekin samaa ainetta lahjaksi kisan jälkeen. Ensimmäinen ilmaiseksi ja sitten ollaan koukussa?



Olimme varanneet hotellihuoneen Camarillosta, noin kolmen mailin päästä kisan parkkipaikalta. Huoneessa piti olla myös jacuzzi, mutta olikin jacuzzi-suuttimilla varustettu ja jacuzzina mainostettu kylpyamme. Illemmalla siinä istuttiin varsin rentouttavassa kylvyssä, mutta ihan ensimmäiseksi kotoa karkuun päässyt äiti otti päiväunet suunnilleen kolmelle ja puolelle hengelle tarkoitetussa parisängyssä. 

Haimme päivällisen läheisestä ravintolasta ja parin telkkariohjelman jälkeen olimme jo aivan valmiita yöunille. Päänvaivaa tässä kohden aiheutti vain se, että seuraavana yönä kelloja siirrettäisiin tunti taaksepäin. Herääminen oli tänä yönä varsin olennaista, joten pohdimme tarkkaan, kuinka herätykset asettaisimme. Periaatteessa älypuhelinten saattoi olettaa siirtävän kelloja itsekseen ja soivan oikeaan aikaan. Mutta elleivät ne siirtyisikään? Laitoimme varmuuden vuoksi herätyksiä kaksi joka laitteeseen, sekä oikeaan uuteen että oikeaan vanhaan aikaan.

Ensimmäinen herätyksistä soi yöllä kolmelta. Kesti hetken nukahtaa uudestaan, kun koetin pohtia, kuinka kummassa puhelin onnistui osumaan kaksi tuntia pieleen. Ajatteliko se siirtyvänsä kesäaikaan? Oma puhelimeni kilkatti sitten uudestaan viideltä, kuten pitikin. Vaatteet ja varusteet odottivat valmiina pinoissa ja vesipullot napattiin mukaan autoon. Valmisteluihin ei mennyt paljon aikaa, mutta silti ehdin pariin otteeseen hypellä paikallani malttamattomana ja kinuta, että mennään jo!

Puoli kuuden maissa olimme yliopistoalueen parkkipaikalla, löysimme tyhjän ruudun ja asetuimme tyytyväisinä jo muodostuneeseen jonoon odottelemaan koulubussia, joka kuljettaisi meidät kisapaikalle. Tässä kohden aloitettiin Sport Beanien nutustelu, jotta juoksuun riittäisi energiaa.

Hetken päästä pimeästä ilmestyi lisää juoksijoita ja perässämme alettiin miettiä, kuinka kauan olimme jo mahtaneet odottaa, miksei kukaan kerännyt parkkimaksuksi ilmoitettua viittä dollaria, missä mahtoivat olla opastekyltit ja oliko joku siis satavarma siitä, että tämä oli oikea paikka. Joku jonon alkupäästä ilmoitti aiemmin nähneensä tässä bussin.

Odottelimme noin kuuteen, ennen kuin kampusalueen poliisi kaartoi paikalle ohjaamaan siihen mennessä kertyneet sadat kilpailijat oikeaan osoitteeseen, noin puolentoista mailin päähän toiselle parkkialueelle.



Kerkesimme kisaan kaikesta huolimatta mainiosti, mutta kaikki eivät ehtineet. Sekaannus sai parkkialueen sisäänajoliikenteen sumppuun ja viivästytti jälkeemme tulleita niin paljon, ettei kisa lopulta päässyt alkamaan aiotussa aikataulussa. 

Se nyt oli sinänsä pieni juttu, paitsi että ulkona oli tässä vaiheessa aamua noin 50 F (+ 10 C), ja kun huppari oli jätetty varustesäilöön, tuli lyhythihaisessa urheilutopissa välittömästi hyvin kylmä. Lihakset olivat krampata kipeästi siihen paikkaan, joten ei auttanut kuin hyppiä ja jammailla. Hetken pelkäsin, että puolison huumori saattaisi pettää, mutta lähtöalueen loistava musiikki ja upea DJ auttoivat kestämään siihen saakka, kun aurinko melko tasan seitsemältä kurkisti vuorten takaa ja alkoi saman tien lämmittää.

Varttia yli seitsemän olimme rauhoittuneet kuuntelemaan kansallislaulun ja hypelleet ohjatut lämmittelyt. Puolimaratoonarit lähtivät ensin matkaan, me viiden kilometrin pyrähtäjät pian heidän jälkeensä. 



5K-kisat ovat siitä upeita, että niissä juoksijoiden kirjo on laaja ja juoksemisen demokraattisuus näkyy: tämä on sallittua ihan kaikille! Aloittelijalle tai satunnaiselle harrastajalle 5K on palkitseva, sillä se on nopeasti saavutettavissa oleva matka. Kuitenkin se on ihan kunnon juoksu, minkä jokainen sohvapilkkaaja voi testata laittamalla nyt ihan saman tien lenkkarit jalkaan ja rykäisemällä vitosen. Koska matkaan voi lisätä mäkiä ja nopeudella leikitellä, viidessä kilometrissä riittää haastetta juuri niin pitkään, kuin matkaa tahtoo sahata. 

5K-kisoissa on yleensä mukana myös kävelijöitä - isovanhempia, lapsia, lastenrattaita ja koiria, jos kaikki kisanjärjestäjien puolesta sallitaan. Monet osallistujat liikkuvat ihan vain odotellessaan pitkänmatkan juoksijaansa, jos kisassa on molemmat matkat rinnakkain. Paljon on niitä, joille kisa on iso etappi uuden urheilullisen elämän alkutaipaleella. On tavallisia kuntojuoksijoita, loukkaantuneita pitkänmatkan juoksijoita ja sitten niitä huippunopeita superisti treenanneita. Sunnuntaina Malibussa kisan voittajat juoksivat kääntöpaikalta pääjoukkoa vastaan siinä vaiheessa, kun me muut olimme tuskin mailin kohdalla. Menivät tosi kovaa!

Tosi kovaa omaan vauhtiimme nähden menimme mekin. Puoliso oli aiemmin viikolla puhunut, että haluaisi alittaa puoli tuntia. Tähän saakka olemme treenatessa menneet alle kymmenen minuutin mailin tahtia vain satunnaisesti, joten tässä riitti tekemistä - etenkin, kun reitillä oli yksi pitkä ja toinen lyhyempi nousu. Kisatunnelman innostamana ylsimme tavoitteeseen kuitenkin. Yhtään en olisi voinut tahtia kiristää, mies sen sijaan olisi tainnut voida juosta kovempaakin. 



Juoksijoiden hyvää yhteishenkeä kuvastaa hyvin se, että kun puoliso viimeisellä suoralla intoutui kaivamaan kännykän kotelosta kuvaa varten ja tipautti siinä samalla ajokorttinsa reitille, perässä tullut juoksija hidasti omaa tahtiaan napatakseen sen sieltä ja toimitti kortin miehelle takaisin maalissa.

Heti maaliviivan ylitettyämme saimme kaulaamme osallistujamitalit ja käteen vesipullon. Juoksijoille tarjottiin bageleita, maapähkinävoita, energiapatukoita sekä terveysjuomaa. Tässä kohden kaipasin urheilujuomaa, mutta sain sen sitten autossa, kun ensin olimme jälleen matkanneet koulubussilla parkkipaikalle. Sen verran oli pää tyhjänä suorituksen jälkeen, että minä olisin jättänyt hupparini varustesäilöön, ellei mies olisi niitä muistanut.

Hotellilla käytiin enää kääntymässä: suihkussa ja aamupalalla. Kotona erityisesti keskimmäinen tytär odotti meitä saapuvaksi, olihan hänellä syntymäpäivä. Sitä juhlitaan kavereiden kanssa vasta myöhemmin, mutta tänään mentiin synttärisankarin toiveesta syömään pannukakkubrunssi.




Juoksu Malibussa ja yhteinen vuorokausi kahdestaan miehen kanssa olivat kumpikin mahtavia kokemuksia. Illalla sitten surffailin netissä etsien jo seuraavia juoksuja, joihin voisimme osallistua. Kyselin: "Lähtisitkö mun kanssa 10K:lle, jos löytäisin tosi kivan tapahtuman, jossa ei ole vitosta?" "Tää on nyt liian lähellä vielä", vastasi mies. Se ei selvästikään ollut ei, joten kysyn myöhemmin uudestaan. :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti