Mies ja lapset olivat ostoksilla, kun joku tuli kertomaan, että meidän lapset on harvinaisen kauniita. Tooot-ta, eikä sinänsä poikkeuksellista: amerikkalaiset tekevät tätä. Juuri kesällä joku väitti kaupassa, että näytän lasteni isosiskolta, haha.
Tämänkertainen lähestyjä kuitenkin ojensi myös kutsun seuraavana päivänä pidettävään tilaisuuteen, jossa etsittiin nuoria näyttelijöitä ja malleja. Paperissa oli Disneyn logo.
Mahtava kokemus, totta kai lapset halusivat mennä! Keskimmäistä käytiin erikseen vielä houkuttelemassa mukaan, kun hän paikan päällä oli kuitenkin päättänyt jättää esiintymisen väliin. Vanhin ja nuorin kävivät esittelemässä itsensä kameralle.
Ja sitten vanhimmalle tuli call back.
Homma eteni aika ripeästi, seuraavana iltana puoliso, Uusi Ystävä ja teini olivat jo Los Angelesissa. Nyt työskenneltiin studiossa. Lapselle annettiin opeteltavaksi pieni mainosteksti, jonka esittäminen nauhoitettiin. "Olihan toi vähän karheeta, mutta mä todella tykkään sun tyylistä!"
Odotettiin mahdollista puhelua, joka tulikin. Taas tyttö halutaan takaisin paikan päälle! Keskusteluissa alkoi pyöriä sellaisia sanoja kuin työtilaisuus, agentti ja työlupa. Tulette vain huomenna uudestaan, ja nyt se äitikin sitten mukaan, koska sehän kohta joutuu jättämään päivätyönsä viedäkseen lasta kuvauksesta toiseen. Jalat maassa nyt, mutta katse tähtiin!
Ai niin, siihen niiden mahdollisten töiden sivuun tulee ne viikonloppuiset acting classes, meidän firmalta ja meidän hinnoilla. Hei vaan ja huomenna nähdään, täähän on ihan huikeeta! Tuokaa kuvia, joissa näkyy ne upeat siniset silmät!
Että hetkinen mitkä tulee?
Ja siis mikä se hinta oli?
Tässä kohtaa tulin kysyneeksi puolisolta, että vieläkö niissä viimeisimmissä papereissa luki Disney. Ei kuulemma. Sitten selvitettiin, mitä niissä oikein luki. Piti katsoa, mitä siitä firmasta selvisi kevyellä googletuksella.
Löytyy ylettömän ylistäviä arvioita. Löytyy pettyneiden varoituksia kaiken maailman kataluuksista.
Oh, hitto. Huijausko tämä nyt olikin? Taisipa muuten olla. Kyllä lapsi pettyy. Saamari, miten tyhmiä me oikein ollaan? Ha, no ainakaan ei tyhjätaskun näköisiä, jos onnenonkijat pysäyttelevät kaduilla.
Mutta ihan totta, tyttö kyllä haluaisi kokeilla jotain tällaista. Löytyyhän täältä myös luotettavia kursseja ja kouluja. Jospa etsitään sellainen. Koetaan joskus sitten myös jokin todellinen koe-esiintyminen.
Hyvä muistutus siitä, että uskomattomilta kuulostavat tarinat harvoin ovat tosia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti