Olin varautunut hotellin aamiaiseen hankkimalla edellisenä iltana kaupasta yön yli haudutettavan kylmäkaurapuuron. Olisi sieltä kuitenkin löytynyt myös niitä sokeripikapuuroja, joita arvatenkin syön tällä matkalla useamman. Lapset kokeilivat mansikkatuorejuustolevitettä bageleittensa päälle.
Pienimmällä oli eka play date aamuyhdeksältä. Siinä ovelle saapuessamme muistimme, että kaverin isosiskohan oli itse asiassa keskimmäisen vanha luokkakaveri. Lapset jäivätkin leikkimään molemmat.
Me puolison kanssa kiepaisimme Starbucksiin ja kahvin kanssa katselemaan vanhan kotitalon kulmille kasvavaa Applen uutta pääkonttoria. Näin reilua vuotta myöhemmin pytinki on paljon tukevammin pystyssä, mutta rakennustyöt jatkuvat edelleen ja lähikadut olivat sen vuoksi tukossa ehkä entistä pahemmin.
Kun pienimmät lapset olivat toisaalla, ystäväperheen vanhemmat ehdottivat haikkia.
Oli ihanaa kävellä luonnossa! Välillä polun vieressä metsikössä rapisi, ja me pohdimme, kuinka paljon täältä löytyisi kalkkarokäärmeitä ja mountain lions. Koira ei kuitenkaan rapinoihin reagoinut, joten ne olivat varmaan lintuja ja sisiliskoja.
Loppumatkasta pikkukoira alkoi väsyä ja pääsi hetkeksi syliin kantoonkin.
Ehdimme pikaisesti pitsalle (Mod-pitsa, ehkä maailman paras gluteeniton pohja ja vegaanijuustoa!), ennen kuin pikkutyttöjä piti lähteä hakemaan. Minä jatkoin matkaa froyolle muun porukan kanssa, kun puoliso lähti siirtämään keskimmäistä kaverilta toiselle ja vaihdattamaan auton öljyt.
Ystävien kotona pelailimme vielä tovin lautapeliä ja teini pakkasi tavaroitaan. Kaikissa play date -kohteissa kuulemma oli leikitty leikkiä "ei täällä ketään sen nimistä ole", joten teini ja sen kaveri päättivät myös lukkiutua kiinni toisiinsa.
Lopulta lähtö sujui kuitenkin ihan nätisti. Illaksi oli vielä ehdoteltu sitä sun tätä yhteistä tekemistä, mutta puoliso totesi, että on parasta jatkaa matkaa. Tilannearvio osoittautui hetkeä myöhemmin erittäin onnistuneeksi, kun takapenkin matkustajat yksi toisensa jälkeen sulivat väsymykseensä ja saivat itkuhuutoraivareita ihan vain siksi, että siskon hupparin hiha oli heidän puolellaan. Noin niinkuin esimerkiksi. Selvästi päivän sosiaalisten taitojen varannot oli nyt kulutettu loppuun, eikä asiaa auta se, että auto on tavaraa tupaten täynnä.
Tätä kirjoittaessani ollaan moottoritiellä matkalla kohti uutta hotellia ja toivomme olevamme perillä ennen pimeän tuloa. Lapset ovat yhteistuumin hyväksyneet ketjuvalinnan, sillä tämä hotelli kuulemma tarjoaa "ilmaisia" keksejä. Mistä lapset tietävät tämän ja minä en, ei mitään käsitystä.
Liikenne takkuaa paikka paikoin. Jossain täällä päin on nettiuutisten mukaan palanut juustorekka (ehkä tänään). Kaistanvaihtokulttuuri on villi, ja vasta nyt siis oivallan, että etelässä ajetaan siinä suhteessa rauhallisemmin.
Huomasin myös unohtaneeni, kuinka kylmiä aamut ovat Bay Arealla! 60-jotain Fahrenheittia ja hupparintarve aamutuimaan ovat järkyttävä kokemus eteläkalifornialaistuneelle. Vanhoilla kulmilla oli tosi kiva käydä, mutta toisin kuin viime reissulla, alue ei enää tuntunut kodilta.
Viimeisessä kuvassa ystävien kotialueella (aidattu asuinalue) leppoisasti ja luottavaisesti laiduntavia bambeja.
_______________
Tähän mennessä puuttuviksi havaittuja varusteita:
- Lusikka
Tähän mennessä turhiksi havaittuja varusteita:
- Teinin sähkökitara ja vahvistin! Ne jätettiin ystävien luokse odottamaan pistäytymistä paluumatkalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti