Jos siis tulet lomalle Oregoniin, vältä ajamasta sellaisella autolla, jossa on Kalifornian kilvet. Ajat nimittäin ihan miten lujaa tahansa, joka toinen minuutti auton takapuskuriin ilmestyy joku, jonka mielestä nopea kaista kuuluu vain oregonilaisille. Ja jos ei siitä pääse väistämään, niin kohta mennään renkaat ulvoen oikealta ohi, vaikka se sitten tarkoittaisi ajamista sen kaiken aikaa edessä olleen rekan puskurissa.
Oregon on todella, todella uskomattoman kaunis paikka, mutta ihmiset ovat töykeitä.
Eilinen ajomatka otti mulla selkään ja illalla halusin mennä hetkeksi liikkumaan hotellin kuntosalille. Puoliso jäi lasten kanssa säätämään nukkumisjärjestelyitä. Huoneessa oli kaksi king size -sänkyä, eikä sinne mahtunut / saanut lisävuodetta. Päädyttiin ottamaan pienin meidän aikuisten viereen, ja sen verran tuollaisessa pedissä on lääniä, ettei kenellekään oikeasti edes tullut ahdasta.
Salin juoksumatto ei saanut mistään virtaa, joten juoksin sitten tovin jonkinlaisessa cross-laitteessa. Kuntoilutilassa olisi ollut myös "sauna" - siis saunan näköinen lämpöinen tila, johon olisi voinut astua suoraan kuntosalilta vaatteet päällä istumaan. Jäi kokeilematta.
Kokeilematta olisi saanut jäädä myös hotellin aamiainen. Se kuului periaatteessa huoneen hintaan, mutta siitä koetettiin laskuttaa vähän ylimääräistä sieltä ja täältä. Esimerkiksi vain yksi juoma oli maksuton - otatko siis appelsiinimehua vai kahvia? Entä jos olisitkin tahtonut muroihisi maitoa?
Buffet-pöydässä aivan kaikkeen oli laitettu vehnää ja/tai maitoa. Söin lopulta paistettuja perunoita, banaanin ja omenan (pesty, ei pölyinen - voitto kai sekin).
Muksut kävivät vielä testaamassa uima-altaan, ennen kuin lähdimme päivän etapille. Selfiet Oregonin state capitolilla, Starbucks-kierros ja tien päälle. Oli aie ajaa saman tien perille asti Yakimaan, mutta silmiin osui sattumalta Multnomah-vesiputouksen kyltti.
Multnomah on Wikipedian mukaan Yhdysvaltojen toiseksi korkein ympärivuotinen putous. Sinne johti kaunis tiekin! Parkkipaikkaa sai vähän jonottaa, nähtävyys oli selvästi suosittu. Lähtiessä poistuimme kiireesti, jotta seuraava tulija sai paikan, ja ajoimme bussipaikoille antamaan koiralle vettä. Niitä bussipaikkoja oli neljä tyhjää vierekkäin, mutta jostain syystä taaksemme tyhjästä ilmestyneen koulubussin piti ehdottomasti päästä juuri siihen, mihin olimme pysähtyneet. Sanoinko jo jotain oregonilaisista?
Ruokailupysähdyksen jälkeen matkaa oli jäljellä vielä muutama tunti. Heti ravintolasta lähdettyämme ylitimme osavaltion rajan ja olimme Washingtonissa. Sen jälkeen loppumatkan aikana puskurissa roikkui tasan yksi auto. Tiesin jo ennen kuin se ohitti, että autossa on Oregonin kilvet.
Yakama Nation Cultural Center oli perille päästyämme ehtinyt jo sulkeutua. Sinne siis aamulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti