Arizonassa

Kävimme minilomalla Arizonassa. Vapaa perjantai - ja tahattomasti perään sairastettu maanantai - eivät meistä kuulosta pitkältä lomalta. Töihin palattuamme saimme kuitenkin molemmat puolison kanssa kuulla niin leikillisen "oletko tosiaan vielä töissä täällä" -tiedustelun että useita vakavasti lausuttuja "tervetuloa takaisin" -toivotuksia. Joku kysyi, olinko käynyt Suomessa.

En. Mutta täällä siis kävin:

Koko perheen vaellus Lake Havasulla, aivan Kalifornian ja Arizonan rajalla. Täällä oli kesäisen lämmintä ja keväisen karua.

Ajoimme Lake Havasu Cityyn jo torstai-iltana töiden jälkeen. Yllättävän hyvin lapset jaksoivat perjantainakin, vaikka perillä oltiin pikkutunneilla ja aikaero varasti yhden tunnin.

Löysimme myös kivan leikkipuiston, jossa  leikittiin ja istuttiin t-paidat päällä. Kävin ostamassa kemikaliosta aurinkorasvaa.

Matkamme jatkui kohti Sedonaa, ja teiden varsilla alkoi näkyä lunta. Lapset ihastuivat takapenkillä ja vaativat pysähdystä. He halusivat tietää, onko lumi oikeaa ja miltä se tuntuu. Ikään kuin eivät tietäisi! Huoltoasemalla pysähdyttäessä kaksi pienempää kastelikin sitten itsensä lumipenkassa.

Sedonaa lähestyessämme me aikuiset lopulta ymmärsimme, ettei lumi ulkona johtunut vain siitä, että olisimme ajelleet vuorilla. Lumi ei kadonnut minnekään - ulkona oli oikeasti kylmä!

Aloin kysellä, oliko kaikille lapsille otettu edes takkeja mukaan. Kun olimme käyneet rekisteröitymässä seuraavan päivän juoksuun, etsimme pikkukaupungista viimeisen auki olleen vaatekaupan ja kävimme ostamassa lapasia ja myssyjä.

Aamuvarhaisella auto oli kohmeinen, eikä ketään tarvinnut patistella käyttämään myssyä. Sedona Marathon Event oli silti houkutellut paikalle noin 3500 osanottajaa.

Koska kaikki mukana olleet kolme aikuista halusivat osallistua tapahtumaan, olimme ilmoittaneet mukaan myös lapset. Puoliso juoksi yhdessä vieraamme kanssa, lapset kävelivät minun kanssani. 

Matkaan kuului hyvä määrä iloa ja marmatusta sekä reppuselässä kantamista. Huoltopisteen tarjoamat banaanit ja vesi tulivat kahden mailin kohdalla ihan tarpeeseen.

Maaliin nuorin halusi juosta. Kuuluttaja ilmoitti ääneen hänen nimensä, ja lapsi tempautui mukaan tunnelmaan. "Tämä oli kivaa, koska mennään uudestaan?"

Iltapäiväksi ajelimme Grand Canyonille, kun se oli siinä melkein vieressä.

Ja illaksi etsimme hyvän grilliruokaravintolan. Sen antimia keskimmäinen tyttö sitten turskautteli pitkin viimeisen hotellin aamiaishuonetta seuraavana aamuna. Muut menivät hotellin altaaseen uimaan, minä jäin lapsen kanssa huoneeseen lepäilemään, kunnes oli aika lähteä kotimatkalle.

Super Bowl -sunnuntaina tiet olivat tavallista tyhjempiä, olimme kotona ennen iltamyöhää. 

Maanantaina vatsapöpö kaatoi molemmat aikuiset ja puoliso ei ole aivan terässä vieläkään. Seikkailulla on hintansa.