Liikenteessä

Koska tänään ei satanut, saatoin lähteä töihin vasta puoli kahdeksalta ja ehdin hyvin yhdeksäksi. Sadeaamuina liikenne puuroutuu, matkaan on varattava kaksi tuntia. Aina ei sekään riitä reiluun pariinkymmeneen kilometriin.

Suur-L.A:n liikenne on omalaatuinen ilmiö. Kuuleman mukaan tänne joskus suunniteltiin suuria teitä. Ympäristöajattelu katkaisi suunnitelmilta siivet, mutta hyvät tarkoitukset jäivät puolitiehen, kun samaan aikaan kerran ihan kelvollinen ja kehittynyt joukkoliikennejärjestelmä sekä kirjaimellisesti romutettiin että jätettiin kehittymään omine aikoineen.

Niinpä ollaan tässä. Aamuruuhkissa, iltaruuhkissa.

Tänään ehdin töihin tunnissa, mutta kotiintulo vei kaksi. Pyöräillen pääsisin varmaan nopeammin, mutta pyörä ei täällä ole oikein varteenotettava vaihtoehto. Pyöräteitä on siellä täällä, mutta missä ei ole, on autojen seassa ajaminen äärettömän vaarallista.

Kartasta katsoen moni paikka olisi varsin lähellä, mutta ajassa oikeasti kaukana. "Burbank", puuskahti työkaveri tänään. "Burbank on niin kaukana!" Hänen pitää käydä siellä viikonloppuna.

Joku kysyi äskettäin, pääseekö meille joukkoliikenteellä Pasadenasta. Kun olin lakannut nauramasta joukkoliikenteelle, kysyin, tarkoittiko kysyjä sitä samaa Pasadenaa, joka täältä katsoen sijaitsee ihan tuossa kuun toisella puolella.

Aamuisin työmatkalla kuuntelen radiota, jotta nappaisin minuutin mittaiset liikennetiedotteet. Niitä lukevat leidit puhuvat järjettömän nopeasti ja ehtivät silti mainita vain muutaman olennaisimman tukoskohdan. Tiedotteesta saa silti irti aamun tunnelman, joka tapaa heijastua omaankin matkantekoon. Sellaiset sanat kuin "patience", "a complete mess" ja "avoid" kertovat aika hyvin, missä mennään. Onnettomuuksia sattuu joka aamu, kyse on vain siitä, missä ja miten pahoja.

Kontrastin vuoksi kerron, että itärannikolla sijaitsevan työnantajani pääkonttorin väelle lähetettiin jokunen aika sitten työsähköpostiin varoitus poikkeuksellisesta ruuhkasta. Jollakin pääväylällä oli sattunut onnettomuus, jota saatettaisiin raivata jopa kaksi tuntia. Kannatti kuulemma kiertää toista kautta. Jos L.A:ssa lähetettäisiin tällaisia varoituksia työsähköpostiin, ei paljon muuta ehtisi lukeakaan. Eikä sitä kiertotietäkään yleensä edes ole.

Liikenne rytmittää ja määrittää täällä kaikkien elämää. Miten suunnitellaan asuminen, arki, työ ja perhe, harrastukset ja lastenhoidot, jos jokaiseen arkiviikkoon on mahdutettava 15-20 tuntia ajomatkoja? Vastikään kuulin henkilöstä, joka kieltäytyi kivasta työpaikasta, koska 12 mailin työmatka oli liikaa. Se on 19,3 kilometriä.

Haaveilen siitä, että jonakin päivänä joku täysin kajahtaneeksi leimattu liikenneinsinööri tulee tänne toteuttamaan villit suunnitelmansa. Me tarvitsisimme ilmassa liikkuvan joukkoliikennejärjestelmän. Monorail, hiihtohissi, lentävä matto, mikä tahansa kelpaa. Ei tarvitse edes olla kovin nopea - hitauteen on täällä jo totuttu. Ja edessä kulkevan puskuriin.