lauantai 29. heinäkuuta 2017

Häpeilemätön mainos


Public pool -reissun jälkeen hoidettiin puoli viikkoa puolison palanutta selkää. Olin suihkinut siihen pullon viimeiset aurinkorasvat, mutta ne eivät olleet vaalealle iholle kylliksi. Hän intoutui vielä uudelleen tutkimaan sisäallasvaihtoehtoja.

Soitto sinne yksityiseen uimaseuraan paljasti, että heidän palveluihinsa on puolen vuoden jono. Totta kai on. Kaliforniassa on ihan hirveästi ihmisiä. Täällä on niin paljon ihmisiä, että Disneyland nostaa vuosi vuoden jälkeen ennestäänkin taivaita huitelevia hintojaan, jotta huvipuistoihin ei tulisi niin paljon ihmisiä. Sillä ne, jotka tulevat, eivät tahtoisi jonottaa aivan niin pitkään. Jos siis sikakalliiseen Disneylandiin riittää menijöitä, niin totta kai siistiin, ylihinnoiteltuun uimaseuraankin.

Tänään sitten tehtiin se oikeastaan ainoa järkevä ratkaisu ja liityttiin paikalliseen Y:hin. Kahden ja puolen tunnin jäsenyyden jälkeen en ole enää ihan varma, miten koskaan saatettiin elää ilman. 

YMCA on ehkä niin lähellä kunnallista palvelua kuin täällä on mahdollista. Se on valtava voittoa tavoittelematon järjestö, joka järjestää yleishyödyllisiä asioita X, Y ja Z.

Lapsethan olivat YMCAn iltapäivähoidossa jo viime talven, ja menevät syksyllä koulun alkaessa uudestaan. Isoinkin pääsisi vielä mukaan, mutta annamme sen jo harjoitella itsenäisyyttä. Mitä pienempiin tulee, yksinolo kotona tai koulumatkojen kulkeminen ilman aikuista eivät luonnollisesti tule kuuloonkaan. 

Iltapäivähoito koulun yhteydessä on kuitenkin kaikista näistä muista jäsenyyssysteemeistä erillinen palvelu. Nyt, kun olemme täysjäseniä, YMCA tarjoaa suunnilleen kaiken, mitä kuvittelen perheeni voivan tarvita: Uima-altaan, kuntosalin, sisäjuoksuradan, kiipeilyseinän, jumppatunnit, joogan, saunan, lasten ja aikuisten taidetunnit, kokkikerhon, draamapajan, englannin kielen opetuksen ja lastenhoidon omien aktiviteettieni ajaksi. Noin päällimmäiset mainitakseni. Tämä on niin kuin nuorisotalo, työväenopisto ja kunnalliset liikuntapalvelut yhteen nidottuina. Heitetään sekaan sitten vielä muutama satunnainen Parents Night Out ja kotieläinpuiston vuohien vierailupäivä.

Mikä hulvattominta, suurin osa jutskista kuuluu perhejäsenyyden 80-jotain dollarin kuukausihintaan! Kaiken lisäksi jäsenyyden pitäisi teoriassa pelata suunnilleen koko Kaliforniassa melkein kaikissa toimipisteissä. Ihan uskomatonta! 

Pohjoismaalainen minussa ihastui syvästi tähän järjestöön. Jos olisin kotiäiti, muuttaisin heti maanantaina päiväasukiksi YMCAlle. Nyt lähinnä pelottaa, ettemme millään ehdi käydä siellä tarpeeksi. Ehkä voisin irtisanoutua töistä, jotta ehtisimme olla enemmän YMCAlla.

Pieni miinuspuoli tässä on ne Kalifornian monet ihmiset. Niistä suurin osa on jo ennen meitä löytänyt tämän kulta-arkun. Menimme siitä jäsenyystiskiltä suoraan sinne uima-altaaseen, ja olihan siellä sellainen perus ruuhka-aikaan Kalkuttan keskustassa -meininki. Monet altaat olivat opetuskäytössä ja lopuissa uitiin naapurin varpaat suussa. 

Meidän lapsia ei tuntunut haittaavan. Niiden personal space näyttäisi olevan merkittävästi pienempi kuin minun. Ipanat potkivat menemään ja räiskyttivät mennessään, eikä niille kukaan suuttunut, koska toisten lapset teki ihan samoin. Samalla varmaan oppivat jotain kalifornialaisesta liikennementaliteetista. Sellaista "minä olen tässä, olen isompi / nopeampi kuin sinä, väistä tai tulen päälle" -ajattelua.

Suihkuhuoneessa lapset kyselivät, miksi täällä on tuota saippuaa tarjolla. Pitäisikö peseytyä? Vieressä oli iso kyltti, joka kielsi uimapuvun riisumisen. Totesin, että eiköhän anneta saippuoiden olla, pestään sitten kotona.

Toisessa kyltissä luki, että alastomuus kielletty. Suomalaista vähän hihitytti. Pitää vielä selvittää, miten sen saunan kanssa sitten toimitaan. 







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti