Semmoistakin vielä - rintasyöpätutkimuksissa

Kävin vuositarkastuksessa. Taitaa olla niin, että edellisestä tarkastuksesta vierähti kaksikin vuotta. En ehkä olisi tullut menneeksi nytkään, ellen olisi käynyt lääkärissä toisen asian vuoksi. Hoitaja pääsi huomaamaan, että tämä homma olisi rästissä ja varasi ajan. Koetin sitä aikaa sitten vielä siirtääkin, mutta sanoivat, että olisi mennyt kahdella kuukaudella eteenpäin. Pidin sitten epäsopivan ajan, koska vasemmassa kainalossa oli ollut ajoittain kummallista kipua. Oletan sen johtuvan urheilusta, mutta halusin silti sanoa asiasta gynelle. Gyne teki tavalliset rintatutkimukset ja totesi, että kipuhan ei tapaa olla oire mistään sen kummemmasta, mutta kun nyt sopivasti juuri täytit neljäkymmentä, niin käypäs mammografiassa.

Vielä ennen kuin lähdin, muistin pyytää lähetteen verikokeeseen. Olen ollut viime kuukausina aika väsynyt ja kokeillut jos jonkinlaisia pinaatti- ja punajuurismoothieita siihen vaivaan. Gyne kirjoitti rauta-arvojen lisäksi lähetteeseen myös kilpparitestit kuultuaan, että minulla on kilpirauhasesta vain puolet jäljellä. Ne testit tulivat takaisin ihan puhtaina ja miksipä eivät. Ketäpä nyt ei väsyttäisi, jos tekee paljon töitä ja urheilee kaiken vapaa-aikansa.

Sitten en pitänyt sen mammografiaan menon kanssa mitään kiirettä. Kollega otti lomapäiviä, joten en voinut olla pois töistä. Lapsilla oli tulossa kevätesityksiä koulussa ja päätin, että odotan niitä ja lykkään kuvaukset sitten johonkin sellaiseen päivään, kun muutenkin pitää olla poissa.

Mammografiassa törmäsinkin persoonalliseen leidiin. Hän oli raskaasti tatuoitu, maiharit jalassa kulkeva yli kuusikymppinen täti, joka ehkä hiukan levottomana halusi jutella, kun kahdestaan istuimme vain naisille tarkoitetussa odotushuoneessa. Hän rauhoitteli minua, kun kerroin, että olen ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, enkä tiedä mitä odottaa. Kuulin sittemmin hoitajan juttelevan hänen kanssaan ja se kuulosti siltä, että tädillä oli kokemusta näistä tutkimuksista valitettavan paljon enemmän. Mutta reteästi hän minua ohjeisti: "Kyllä se puristaa, enemmän kuin kukaan mies koskaan, mutta annat vain ammattilaisen auttaa sinua. Nämä hoitajat ovat hyviä."

Ja sitten vähän niin kuin unohdin koko jutun. "Sinulle soitetaan tai laitetaan sähköpostia tuloksista", ilmoitti hoitaja. Totta kai se sähköposti olisi tarkoittanut, että kaikki hyvin, tavataan vuoden päästä uudestaan. Mutta minä sain puhelun, ja siitä lähtien ollaan koko ajan raksittu aina seuraava rasti, ja päästy aina seuraavalle tasolle.

Se puhelu harmittaa jonkin verran edelleen. Kysyin langan toisessa päässä olleelta hoitajalta, tarkoittiko tämä siis sitä, että mammografiassa oli löytynyt jotakin erityistä. Hoitaja vastasi napakasti, että tässä kohdassa tämä tarkoittaa vain sitä, että lääkäri haluaa lisää kuvia. Itse piti siis päätellä, että eihän se lääkäri kuvia haluaisi, jos kaikki olisi ollut aivan selvää. Vasta uudessa mammografiassa ja ultrassa hoitajien ja radiologien toimia tarkkailemalla pääsin kärryille siitä, että nyt tosiaan tutkitaan vain toista rintaa ja tiettyä aluetta, niin että jotain jännää siellä oli. Olisin halunnut tietää heti.

En tiedä, jättikö radiologi kuvan huoneeseen näkyviin tarkoituksella vai vahingossa, mutta hetken sain viettää huoneessa kahdestaan sen kanssa, ja näin itsekin sen valkoisen alueen. Siinä vaiheessa oli siis jo tehty toinen mammografia ja sitä seurannut ultra, mikä sulki pois sen helpoimman vaihtoehdon eli kystan. Minua edeltäneet potilaat olivat kävelleet huoneesta ulos ilman, että siellä olisi ketään ulkopuolista heidän aikanaan käynyt. Minulle kuitenkin sanottiin, että odotapa tässä, haen paikalle lääkärin kertomaan, mitä täällä näkyy.

Eipä se lääkäri paljoa kertonut, paitsi että nyt ei tiedetä, mikä tämä on. Voi olla hyvänlaatuinen kasvain, voi olla pahanlaatuinen kasvain. Mutta selvästi massa siellä nyt on.

Pyysin hoitajalta, että varaisi minulle koepalan ottoon heti seuraavan mahdollisen ajan, mutta en tiedä, tehtiinkö niin todella. Luultavasti tiskin alla olisi jotain hätähätä-aikoja, joita minun tapauksessani ei tarjottu. Odottelin biopsiaa hiukan yli viikon.

Tänään se tehtiin ja taas olisin ehkä kaivannut vähän enemmän ohjeistusta etukäteen. Tulin itse tutkineeksi potilasohjetta netistä ja ymmärsin, että sieltä pätkähtää esimerkiksi lyhyt liikuntakielto. Tänä aamuna nousinkin puoli kuudelta ja kävin aamulenkillä varastoon. Kilpparista otettiin aikoinaan kahteenkin kertaan ohutneulanäyte ja sillä kokemuksella kuvittelin, että voisin vaikka palata iltapäiväksi töihin. Suunnittelin vieväni myös lapset hammaslääkäriin. Sen sijaan minut käskettiinkin kotiin lepäämään ja se on ollut ihan hyvä juttu. Tuntuu vähän siltä kuin joku olisi, no, tökkinyt rintaa isolla neulalla!

Ihan huikea scifi-juttu oli se, että rintaan sijoitettiin pieni titaniumista tehty markkeri. Sen tarkoitus on hyvässä tapauksessa ilmoittaa seuraavan mammografian ottajalle, että tämä epänormaalius on jo tarkistettu ja todettu vaarattomaksi. Huonojen uutisten sattuessa markkeri näyttää nyt hajalle tökityn ongelma-alueen tarkan sijainnin.

Kyselin tänään minua hoitaneelta, iäkkäältä ja olettaakseni kokeneelta lääkäriltä, miltä tilanne hänestä näyttää. Hän oli varovaisen toiveikas. Siihen perään uskalsin pohtia, lieneekö leikkaus joka tapauksessa edessä. Hänen mielestään ei. Jos olen valmis elämään mahdollisen hyvälaatuisen patin kanssa, saan niin tehdä. Siinä tapauksessa me siis pääsemme kuin pääsemmekin lomalle Suomeen.

Suomen-loma on sitten tietysti lopulta pieni huoli kaikkien suurten huolten rinnalla. Tässä kohden tuntuisi nyt lopultakin vain helpottavalta tietää, mihin suuntaan tästä kuljetaan. Viitisen päivää kuitenkin kuulemma menee, ennen kuin tuloksia tulee.

Sain itse päättää, kuinka mahdolliset huonot uutiset annetaan. Jos kaikki on hyvin, lähetetään vain sähköposti, mutta mikäli jokin edelleen näyttää huolestuttavalta, tulee puhelu. Pyysin, että siinä puhelussa varataan korkeintaan aika kasvokkaiskeskustelulle, eikä kerrota tarkalleen, miksi. Sovittiin jo puolison kanssa, että siinä keskustelussa hän on valmis olemaan mukana - mikä tuntuu paljon paremmalta ajatukselta kuin odottamaton puhelinsoitto kesken työpäivän toimistoon.

Todennäköisyydet ovat kuitenkin hyviä, joten tuudittaudun nyt muutamaksi päiväksi rauhassa siihen, että kokenut lääkäri tiesi, mitä arvasi.

EDIT: Tulokset tulivat viikonlopun odotuksen jälkeen maanantai-aamuna. Kokenut lääkäri tiesi mistä puhui, ei ollut aihetta huoleen.