Jouluvieras

Meille tuli jouluvieras. Hän piti rauhallisesta yhdessäolosta ja pitkistä kävelyistä. Siinäpä ne ovatkin aika täydelliset perhejoulun ainekset.

Jouluvieras tykkäsi säkkituolista. Sohville ja sängyille emme häntä laskeneet, mikä ei selvästikään ollut tälle tohlopille ennestään tuttu sääntö.

Jouluvieras on oikeasti jonkun koira, jostain joskus ilmeisesti pelastettu. Nyt pelastaja on lähtenyt toiselle puolelle maata auttamaan äkillisesti sairastunutta ihmislastaan. Koiralapsi ja tämän kaksi koirasisarusta ovat sijaiskodeissa, kunnes tilanteeseen löydetään ratkaisu.

Sijaiskotiin oli tulossa joulunviettoon useita muitakin koiria ja ilmeisesti myös pieniä ihmislapsia. Työkaverini, joka tekee vapaaehtoistyötä pelastettujen koirien parissa, kyseli Jouluvieraalle muutaman päivän pakopaikkaa, koska tämä on vähän kohlopöhlö ja olisi saattanut aiheuttaa hässäkkää. Ajattelin, että okei, me ollaan kotona kumminkin.

Oma koira ei ihan hirveästi ihastunut siitä, että kotiin tuotiin tällainen vieras. Pari kertaa ne selvittelivät, kumpi heistä oikein on pomo. Lopputulos ei varsinaisesti ollut yllätys kenellekään muulle kuin omalle koiralle, jolla on pienen koiran fyysinen olemus ja suuren koiran ego. Jouluvieras on häntä moninkertaisesti suurempi - mutta onneksi sen verran ystävällinen ja lempeä, että kenenkään ihoa ei missään vaiheessa rikottu.

Öisin pikkukoiran sängystä on tosin peiton alta kuulunut kumeaa murinaa, jos toinen on uskaltanut huoneessa liikahtaa. Pikkukoira onkin varmasti tänään hyvin tyytyväinen, kun Jouluvieras illansuussa lähtee takaisin sijaiskotiin.

Levolla aurinkoisessa paikassa aamu-ulkoilun jälkeen.

Meille selvisi aivan saman tien, että Jouluvieras on sen lajin kohlotti, joka tarvitsee paljon liikuntaa. Paljon. Kahden mailin eli noin reippaan kolmen kilometrin kävelyn jälkeen hän ei enää vetänyt hihnassa aivan niin paljoa. Ja illalla alkoi aikamoinen juoksukohellus siinä vaiheessa, kun alkoi olla uuden kävelylenkin aika. Riittävästi liikutettuna ja hyvin ruokittuna Jouluvieras oli mitä hurmaavin tapaus. Puoliso nauroi, että hän kyllä tuntee jonkun ihmisenkin tätä tyyppiä - rauhoittuu vähän, jos saa tosi paljon liikuntaa.

Ensimmäinen yhteinen aamu opetti, että kävelylle pitää lähteä ihan sillä siunaaman sekunnilla, kun Jouluvieras saa silmänsä auki. Oma koirahan käy yleensä omalla pihalla siinä kohdassa ja odottaa sitten kärsivällisesti vaikka tunninkin tarvittaessa, että ihminen löytää hihnan käteensä. Tällä metodilla Jouluvieras päätyi pissimään sisätiloihin.

Arvelen, että omassa kodissa ja sijaiskodissa on oma, aidattu piha, jolle koirat pääsevät juoksentelemaan hyväksi toviksi heti aamutuimaan. Jouluvieras ei nimittäin ollut mitenkään tottunut hihnassa kävelijä meille tullessaan, joskin on muutamassa päivässä kehittynyt tässä huimasti.

Kävelyllä aamusumussa.

Herttainen ja ystävällinen koira oli mukava lisä meidän perhejouluun. Koira hengaili mukana ihmisten touhuissa aivan toisella tapaa kuin meidän arka pikkukoira, ja sopeutui siis olemaan täällä aivan sekunneissa. Saimme pusuja ja seuraa, mikä oli lapsistakin aivan ihanaa. Jouluvieras ryhtyi myös oitis suojelemaan meitä, ja haukkui ponnekkaasti kaikille oraville ja paketintoimittajille, jotka uskalsivat lähelle taloa.

Lapset osoittautuivat myös ihastuttavan järkeviksi. He osasivat olla varovaisia tuntemattoman eläimen kanssa, ja sitten toisaalta tämän tapohin tutustuttuaan myös komentaa sen, mitä komentaa tarvitsi.

Kaiken kaikkiaan tämä kokemus oli meille ihan loistava testikierros, koska olen puolisolle viime kuukausina usein puhunut siitä, kuinka kivaa olisi, jos meillä olisi isompi koira, joka jaksaisi juosta ja liikkua mun kanssa aivan toisin kuin pikkukoira. Kävi aivan kirkkaasti selväksi, etteivät rahkeet tässä elämäntilanteessa mitenkään riitä moiseen. Puoliso myös ilmoitti kokeilun aikana aivan selvästi olevansa pikkukoiraihminen - ellei sitten suorastaan pidäkin enemmän kissoista.

Nomnomnom. Jouluvieras oli kuulemma vegaanisella dieetillä, ilmeisesti iho-ongelmien vuoksi. Hyvin omat nappulat tuntuivat kelpaavan, ja juuri muuta emme hänelle tarjoilleetkaan.