Me keskustelimme eilen mm. varsijousien ja ritarisodankäynnin historiasta eikä puoliso murissut yhtään silloinkaan, kun aloin jutella ultrajuoksijoista.
Viimeisen puoli tuntia pysyimme pirteinä suunnittelemattoman jahtiaktiviteetin ansiosta. Energiajuoma pakotti vielä yhdelle pysähdykselle. Huoltoasema oli suljettu, mutta sen pihan laitamille oli ystävällisesti sijoitettu kaksi kohtuusiistiä bajamajaa. Ulkoilutin siinä koirankin ja jätin auton ovet aivan selälleen, koska pikkutytöt nukkuivat takapenkillä.
Kun lähdimme liikkeelle, auto oli tupaten täynnä itikoita. Ai jestas, että niitä olikin paljon! Itikka on täällä sen verran harvinainen otus, että meidän pienemmillä lapsilla ei ollut sille sanaa. "What are these nasty bugs?!" he kyselivät, kun heräsivät unestaan jahdin läiskeeseen.
Vielä, kun puoliso kävi rekisteröimässä meitä hotelliin, tapoimme ötököitä tyttöjen kanssa. Aika moni niistä oli ehtinyt jo aterioida, ja ahkerasta baby wipeseilla hinkkaamisesta huolimatta auton kattoverhoilu on nyt täynnä veriroiskeita. Että sellainen sopuisa perheloma tien päällä...
Aamulla olimme olleet vielä Portlandissa. Kello oli soinut ensimmäisen kerran kuudelta, mutta koko sakki nukahtanut uudelleen, kun olin haparoiden osunut torkkunappiin. Aamiainen olisi ollut hyvä, mutta meille ei enää maistu. Tämän jälkeen en halua nähdä yhtään hotelliaamiaista pitkään aikaan.
Tavoitteena oli olla mahdollisimman etelässä täydellisen auringonpimennyksen alueella pimennyksen aikaan, jotta emme jäisi jalkoihin, kun kaikki Oregoniin pakkautuneet pimennyksen jahtaajat lähtisivät kohti etelää.
Suunnitelma ei aivan onnistunut. Matka Oregonista Kaliforniaan kesti ikuisuuden ja 10 minuuttia. Joku tietysti tunaroi matkalle kolarin ja sitten siellä oli pari tietyötä. Siis sillä ainoalla, kaksikaistaisella maantiellä, jota pitkin pääsee esimerkiksi Salemista Kaliforniaan, oli tietöitä, jotka sulkivat kaistoja. Eihän tästä pimennyksestä ja sen aiheuttamasta liikenteestä ole tietysti tiedetty kuin ehkä vuosikymmen. Aika yllättäenhän se olisi tullut, jos tämä yö olisi pitänyt suunnitella vapaaksi.
Me koetimme jaksaa San Josehen asti, mutta uuvuimme ja jäimme yöksi Sacramentoon. Sielläkin olimme hotellissa yöllä yhden aikaan.
Mutta oli täyspimennys silti sen arvoinen. Osittainenkin pimennys oli hieno, mutta ne pari taianomaista minuuttia olivat aivan uskomattomat.
Ensin linnut lakkasivat laulamasta. Tuli kylmä, ja alkoi tuulla. Varjot alkoivat väristä ja kiemurrella pitkin maata. Laskeutui yö keskelle päivää, ja yhtäkkiä taivaalla näkyi vain musta kuu, jolla oli hohtava tulireunus. Ihmiset kiljuivat ja taputtivat.
Tänään pusketaan väkisin kotiin asti.
Vielä tilannekuva amerikkalaisesta todellisuudesta. Tämä on napattu Panda-ravintolan terassilta. Eräs Pandassa aterioinut perhe oli menossa hakemaan jälkiruokakahveja Starbucksista. He seisoivat kohdassa, jossa kuva on otettu, ja pohtivat ääneen, kävelevätkö vai menevätkö tuohon Bucksiin autolla. Päättivät lopulta kävellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti