maanantai 22. lokakuuta 2018

Kun naapuri on puutarhuri

Meidän naapuriin muutti keväällä uusi perhe. Iäkkäämpi pariskunta, joka oli asuttanut etutaloa kauan, muutti toiseen osavaltioon. Oliko se nyt Texas vai Arizona - saivat sieltä kuitenkin talon ja tilukset samoihin hintoihin kuin millä täällä maksoivat pientä vuokratönöä.

Tilalle tuli nuori perhe. He kävivät heti alkuun esittäytymässä ja osoittautuivat tosi mukaviksi. Rouva hoitaa kotona taaperoikäistä poikaa ja lähellä asuvia vanhempiaan, herra käy töissä ja pyöräilee välillä yhdessä puolisoni kanssa. Paitsi nyt ei pyöräile, kun puoliso rikkoi kätensä pyöräilyreissulla, mutta se on toinen tarina se.

Naapurin mukavuus on sikäli olennainen seikka, että he siis asuttavat saman tontin etutaloa ja me takataloa. Naapurin autotalli on meidän talossa, lasten makuuhuoneen alla ja meidän aikuisten makkarin vieressä. Periaatteessa naapurilla on oma kulku autotallin puolelle, mutta käytännössä he aina kulkevat meidän pihan halki. Keväällä sovittiin, että autotallissa ei ravata pitkin yötä, koska sen oven kovaa meteliä pitävä avausmekanismi on meidän puolelta kiinni makkarin lattiassa. Noh, onneksi tytöt eivät enää kymmenen ja yhdentoista aikaan tunnu siihen meteliin heräävän...

Naapurin herralla on jonkin verran elopainoa ja siihen liittyen tai liittymättä diabetes ja diabetekseen lääkitys. Lääkitys kuuluu (kirjaimellisesti) toisinaan aiheuttavan pahoinvointia, ja kyllähän me tiedämme, millä pahoinvointia voi Kaliforniassa aivan laillisesti hoitaa.

Kasvatuskin on laillista: osavaltion laki ja kaupungin säädökset sallivat kuusi liikuteltavissa olevaa kasvia, jotka pysyvät sisätiloissa ja poissa ihmisten näkyviltä. Naapuritalossa kaikki käytettävissä olevat tilat ovat ilmeisesti käytössä, koskapa naapurit perustivat puutarhan - sinne autotalliin.

Olen periaatteessa ihan sitä mieltä, että ok, ihan sama ja ei kuulu mulle. Mutta kroppani on eri mieltä. Olen nyt kolmisen viikkoa ollut flunssassa, joka oireilee pahiten öisin ja viikonloppuisin, ja helpottaa aina, kun poistun kotoa. Allergialääkkeet auttavat jonkin verran, mutta välillä esimerkiksi herään kurkun hillittömään kutinaan. Toivon oireilevani vain kasvin siitepölyn vuoksi, mutta autotallia näkemättä on toki vaikea mennä sanomaan, onko siellä nyt kosteusvaurio - ja hometta.

Liittovaltion lain nojalla vuokraisännällä on kaikesta laillisuudesta huolimatta oikeus kieltää omistamassaan kiinteistössä sekä kasvatus että käyttö, sanoo kaikentietävä Internet. Meillä ei ole käsitystä siitä, onko kasvitarha tässä tapauksessa perustettu omistajan tieten vai tietämättä. Veikkaan jälkimmäistä. Kyyninen minäni sanoo, että siksipä naapureista on ollutkin tärkeää tulla meidän kanssamme juttuun.

No, puoliso lupasi jutella naapurin herralle tänään. Jos sinne autotalliin vaikka hommattaisiin jonkinlainen aktiivihiilisuodatin. Vielä parempi toki olisi, jos naapurit vain suosiolla luopuisivat hankkeestaan ja kävisivät ostamassa pahoinvointilääkkeensä jakelua varten perustetusta kaupasta, kuten muutkin ihmiset. 

Maaliskuullekos se meidän vuokrasopimus nyt oli... Eipä kannata taas tätäkään kotia sisustaa. Toivottavasti tilanne jotenkin kohenee sitä ennen, ettei kuitenkaan tarvitse sitä ennen muuttaa pihalle telttaan. Olisikohan sekään edes laillista, ei varmaan.

torstai 4. lokakuuta 2018

Torstai-vapaalla

Aloitin vastikään torstai-vapaat. Tavoitteena on ennen muuta tukea miehen ammatillisia ja akateemisia pyrkimyksiä. Hän on ollut se, joka on hoitanut lasten juoksevat asiat ja joustanut omasta työajastaan. Nyt ainakin kuukausittaiset oikomishoidot yms. saadaan ajastettua torstai-iltapäiviin. 

Ihan pelkäksi lomailuksi nämä päivät eivät kuitenkaan lipsu... Kirjasin yhden torstain anatomiaa esimerkiksi.

Aamu

6.15 Kello herättää, torkutan hetken ja selaan somea
6.30 Teinin herätys, suihkuun ja omia aamutoimia. Nuorin on jo jalkeilla.
6.50 Keskimmäisen herätys, kahvinkeitto, koululounaiden pakkaaminen, kirppujen kampaaminen koirasta, oma aamupala
7.50 Teinin vieminen koululle
8.10 Takaisin kotona, pyykkikone päälle
8.15 Alakoululaisten vieminen koululle, teinin koulun toimistoon tältä kotiin unohtunut lounas, lähikauppaan iltaruokaostoksille

9.20 Loput aamukahvista... astianpesukoneen tyhjennys, keittiön putsaus ja talon siivous alkaa
11.20 Talo siivottu ja eka satsi pyykkiä ripustettu, toinen pyörimään. Lounas ja vähän kylmää kahvia.
11.38 Kohti community collegea. Käyn keskustelemassa opintoneuvojan kanssa siitä, mitä minusta voisi tulla isona.

Iltapäivä

13.50 Takaisin kotona. Pyykit narulle ja uudet koneeseen. Koiran kanssa pitkälle kävelylle.
14.30 Vartti aikaa istua ja pohtia sitä, mitä opintoneuvojan kanssa puhuttiin.
14.50 Vartti venähti! Kiire hakemaan lapsia.
15.08 Teini on vihdoin autossa, nuoremmat YMCAsta.
15.28 Lasten kanssa hammaslääkärillä oikomishoidossa.
16.05 Kotona. Lapsille välipalaa: aamulla ostettuja luomu-kananugetteja, mansikoita, viinirypäleitä ja ruisleipää, pyykit narulle.
16.30 Lounasastioiden tyhjennys ja putsaus, kurkkujen ja paprikoiden pilkkominen illaksi, päivälliseksi aiotun feikkilihakastikkeen valmistaminen, keittiön siivousta.

Ilta 

17.08 Musiikkitunnille
17.30-19.00 Lasten musiikkitunneilla. Teen odotellessani hakemusta Community Collegeen.
19.15 Kotona. Pastan keittäminen. Pienet tytöt kattavat pöydän. 
19.30 Puoliso tulee kotiin, päivällinen.
20.10 Nuorinta patistellaan nukkumaan, jutellaan puolison kanssa, siivoan päivällisjäljet
20.30 Voimatreeni
21.25 Ei kai pesukoneessa vain ole enää pyykkiä? Joko sitä pääsisi suihkuun ja nukkumaan?
10.10 Nyt se puhelin pois...