DMV - jo taukoaa hauskanpito

Me sitten vaihdettiin siinä DMV:n pihalla yksi niistä lampuista. Ja katseltiin, että mistä hiivatista laitetaan päälle sumuvalot, ja näkyykö ne mistään, jos laittaa. En tiedä lopullista vastausta, sitä se inssi ei kysynyt. Mutta kysyi ne kuuluisat käsimerkit kyllä ja sen verran sai tämän tädin hämmennyksiin, että en siinä ihan heti muistanut, kummalla puolella rattia on pyyhkijät.

Vaikka täällä on kyllä satanut viime viikkoina vettä niin, että niitä pyyhkijöitä on saanut käyttää ja uudet sulatkin on ostettu auton takakonttiin jotakin ahkeraa päivää odottamaan.

Ilmeisesti kaikki valot sun muut toimivat aika kelvollisesti, ja sain melko hyvin piilotettua sen sittenkin hoitamatta jääneestä öljynvaihdosta juoruavan ilmoituksen. Kyllä se inssi sen huomasi. Katsoi hetken ja selvästi mietti, että pitäiskö. Sitten se jostain syystä päätti, että antaa mennä.

Ja mentiin. Heti siinä parkkipaikan jälkeen muistin, että nopeusmittaria pitää nyt muuten tarkkailla, ja siinä vaiheessa inssi oli siis vetänyt jo viivan paperiin, että rouva ajaa liian lujaa. Niitä viivoja sai tulla huhujen mukaan kymmenen, ja minä keräsin kaikki. Vaikka ihan varmaan ajoin kuin mummua kirkkoon - ja siitä tulikin yksi viiva, että liian hitaasti tullaan tilanteisiin.

Voi jesta, että niitä tilanteita riittikin! Joku meinasi ajaa risteävältä kadulta oikeaan kylkeen. Oli siis kääntymässä oikealle, mutta ei viitsinyt jarruttaa. Muutama pojankloppi ajeli polkupyörällä suunnilleen keskellä kaistaa, minkä vuoksi tarkistin vastaantulevan kaistan tyhjyyden ja poikkesin hieman sille. Viiva. Mutta oisko kuitenkin tullut pahempi merkintä, jos olisin tönäissyt pyöräpojan kumoon?

Sitten meinasin jo, että kamoon, ette voi olla tosissanne, kun joku lähti viime tipassa edestä pakittamaan pihatieltä autotielle eteeni. Otin vähän hitaasti siinä, että auto kerkesi edestä pois, mun kaistalta. Viiva.

Luulen, että se setä ihan tarkoituksella keräsi mulle tasan kymmenen viivaa. Piirteli niitä paperiin vielä, kun ajettiin takaisin DMV:n pihaan, tällä kertaa rauhallisesti. Luulen, että sitä kypsytti, kun olin kotoa lähtiessä vääntänyt kaikki nappulat kaakkoon, jotta lämmin ilma sulattaisi kohmeen tuulilasista. Ja en sitten ajon päällä viitsinyt niitä nappuloita näpelöidä, koska olin netistä lukenut, että siitä saa viivan - ja ne ei muuten sitten piirtele mitään positiivisia merkintöjä. No tällä menetelmällä sai aikaiseksi yhden kuumentuneen inssin. Sillä raukalla oli kaulaliina ja kaikki.

Ai niin, ja olihan siinä yksi säikähdys taas paperiasioissa: auton vakuutus kun oli astunut uudelle aikakaudelle joulukuun lopussa. Hetken pelättiin, että tämä kaatui taas tähän koko homma, mutta täti kuulemma näkikin vakuutuksen voimassaolon suoraan koneeltaan. No mihin sitä paperia sitten alun alkaenkaan tarvitaan?

Mutta hei, konkrääts! Nyt on mahdollisten laittomuuksien aikakausi ohitse ja taskussa uusi kortti. Tai no ei vielä. Sellainen paperinivaska on toistaiseksi, kortti tulee sitten joskus postissa kotiin.

Oli aika homma, mutta tulipahan lopultakin tehtyä!