keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Pinnalta katsoen


Luin pari viikkoa sitten Washington Postista mielenkiintoisen artikkelin USAn sisäisistä kulttuurieroista.

Opin, että länsirannikko on omanlaisensa. Täällä ei esimerkiksi päde se yleisesti tunnettu totuus, että amerikkalaiset olisivat viestinnässään tylyyteen saakka suoria. 

Täällä negatiivisen ilmaisemista kierrellään ja pehmitellään kaikin voimin. Puheessa vilisee kiitoksia, kehuja, parhaansa yrittämistä, kovasti arvostamista.

Jos oikeasti on ongelma, tämä viestintätyyli on hankala. On ensinnäkin ymmärrettävä toisen kiertelystä, että mitään ongelmaa on. "Arvostaisin kovasti, jos" on vielä korjattavissa. Jos joku on "pettynyt", tilanne on jo vakava ja homma pitää saada hoidettua "at your earliest convenience", eli eilen. Seuraava askel ovat kovat sanat, kuten "upset", "insult" tai "problem".

Länsirannikon keskustelussa on kohteliasta pyrkiä siihen, että kaikilla on hyvä mieli. Muut keskustelun tavoitteet, kuten vaikkapa totuudellisen informaation välittäminen, ovat toissijaisia.

Sama asenne heijastuu myös siihen, kuinka länsirannikolla hoidetaan (monia) asioita ja jopa, kuinka (joskus) tehdään töitä. Jos se näyttää päällepäin hyvältä, se on hyvä. Jos sen saa myytyä sellaisenaan, se on hyvä. Joka juttu on vähän niin kuin ostaisi käytettyä kalakukkoa Kuopion torilta.

Ja jos kyse on vaikka vuokratalosta, kaikki ymmärtävät tietysti, että tarkoitus on vain saada vuokraajalta mahdollisimman suuria summia mahdollisimman vähäisellä panostuksella.

Jos seinä on homeessa, mutta homeen voi maalata piiloon, kaikki on hyvin. Jos vasta asennettu ikkuna tippuu avattaessa käteen - mutta pysyy paikallaan suljettuna ja näyttää hyvältä, kaikki on hyvin. Ja jos totaalista pommia lähentelevään kohteeseen tekee halvalla tyylikästä jäljittelevän pintaremontin, kaikki on ihan loistavasti.

Samaa reittiä, kautta rantain, on mentävä, jos sitten onkin itse se, jonka on ongelmasta tiedotettava. Täytyy muistaa arvostaa toisen kovaa työtä, kiitellä hienosti hoidetusta asiasta X ja sitten vasta vienosti ehdottaa, että henkilö Y voisi, jos vain mitenkään mahdollista, ja ellei siitä vain ole liikaa vaivaa, vilkaista vielä ehtiessään tätä pikkujuttua (kuten teräviä ja vaarallisia remonttijätteitä takapihalla), koska siitä olisi aivan valtavasti apua. Ja sitten taas on arvostettava ja kiiteltävä, haettava yhteisymmärrystä, puolimatkaa ja yhteistä tavoitetta, ettei vain kenellekään jää paha mieli. 

Joskus suomalaiseen suoruuteen kasvanutta nyppii. Mutta se on kyllä parempi piilottaa, sellainen bad attitude ei nimittäin näytä hyvältä yhtään.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti