Tätä päivää odotin koko viime viikon. Kun pakkasimme, kun hyvästelimme, toivoin että olisimme jo täällä.
Muutimme Suomesta kaksi vuotta sitten ja Piilaaksosta toissapäivänä. Uusi kotimme on suur-Los Angelesin alueella.
Näinä päivinä Bay Arealta lähtee paljon ihmisiä, koska asumiskustannukset ovat siellä hyvin korkeat ja liikenneruuhkat pahenevat jatkuvasti. Tavallaan me olemme osa tuota ilmiötä, vaikka osittain lähdimme silkasta seikkailunhalusta. Kun tuli aika pohtia, jäämmekö vai emme, vaa'ankieleksi osoittautui se, että alue hinnoittelisi meidät kuitenkin ulos muutamassa vuodessa.
Uuden kodin hankkiminen 360 mailin päästä osoittautui haastavaksi. Kävimme yhden viikonlopun paikan päällä ajelemassa turhaan edestakaisin - ja hyvä niin. Los Angelesin alueen ruuhkatodellisuus kävi meille siinä päivänselväksi ja uuden kodin hakualue vaihtui.
Los Angelesin liepeillä asumisen kustannuksissa on enemmän kirjoa kuin SF Bay Arealla, mutta niin näköjään myös koulujen ja asuinalueiden tasossa. Me halusimme lapset hyvään kouluun ja olisimme, kuten puolisoni sanoi, asuneet vaikka autotallissa siitä hyvästä.
Onneksi lopulta löysimme Truliasta talon ja jonkun, joka suostui vuokraamaan meille. Selvästi vuokramarkkinoilla mennään täälläkin omistajan ehdoilla ja kysyntää riittää. Tai sitten meidän suuri perheemme ei vain ole yhdenkään vuokraisännän unelma. Pelkäsin etukäteen, että talossa on jotain pahasti vialla tai sitä ei ehkä ole olemassa ollenkaan.
Eilen näimme talon ensimmäistä kertaa vain paria tuntia ennen, kuin muuttomiehet alkoivat kantaa omaisuutta sisään. Olin onnellinen siitä, että talo on olemassa ja ilmeisesti asumiskelpoinen, kunhan viivästynyt remontti saadaan sisätiloissa valmiiksi.
Vielä eilen siellä ei ollut suihkuja, jääkaappia tai pesukonetta. Yläkerran ikivanhat sammaleenvihreät kokolattiamatot kaipasivat kipeästi pesua ja takapiha naulojen poimintaa.
Takapihan nurkasta löytyi yllätys-jacuzzi.
Uuden talon neljännen makuuhuoneen annamme ystävälle, joka niin ikään pakon edessä muuttaa Bay Arealta mukanamme. Kerron hänen tarinaansa tuonnempana. Hänelle L.A. on joko uusi alku tai viimeinen naula - saa nähdä.
Suomalais-amerikkalainen L.A. Famigliamme on siten kolmen aikuisen, kolmen lapsen ja kolmen koiran kokoinen. Voiko sillä kokoonpanolla elää miljoonakaupungin liepeillä?
Edellisestä asettumisesta tiedän jo sen, että uudelle on annettava aikaa. Tänään en osaa reittejä, en tiedä paikkoja enkä tunne täältä vielä ketään. On tämä uima-allas, ja se keskeneräinen talo ja jossakin koulutoimisto. Juuri nyt se saa riittää.
Tästä alkaa uusi.
Onnea ja intoa uuteen alkuun!
VastaaPoistaKiitos! Molempia tarvitaan. :)
PoistaOnnea kaikkeen uuteen!
VastaaPoistaKiitos, Kata!
PoistaOnnea!!!!
VastaaPoistaMä ihailen sua ja teidän cooliutta suuresti. Musta ei tuohon olisi.
Ihanaa lukea jatkosta!
Kiitos, P.! Sun omat muutokset on vähintään yhtä suuria. Taidat pystyä mihin vain. :)
PoistaPaljon onnea muuton johdosta ja tsemppiä uuden alkuun! Mielenkiintoista kuulla, miten L.A.:n alue eroaa Piilaaksosta. Varmaan paljon. :)
VastaaPoistaKiitos! Musta on hauskaa lukea sun kokemuksia, kun tuntuu, että samat (tai samahkot) paikat on kuitenkin kaikille omanlaisensa ja niistä näkee eri puolia.
PoistaOn tämä muutto kuitenkin pienempi kuin siirtymä Suomesta. Kaupasta löytää tutunnäköisiä tuotteita melkein samassa järjestyksessä. :)
Onnea uuteen! Ja viisaita sanoja ajan antamisesta, ihailtavaa viilipyttymäisyyttä :)
VastaaPoista