Vaaroja paratiisissa

Helsingin Sanomien toimittaja oli käväissyt kahden viikon lomalla Kaliforniassa, ja kirjoittanut siitä lehteen varsin sensaatiohenkisen jutun. "Kalifornia on paratiisi, joka voi tuhoutua minä päivänä hyvänsä" (HS 16.7.2017) - ja tällä tietysti viitattiin siihen suureen / niihin suuriin maanjäristyksiin, joita täällä odotetaan.

Toimittaja oli ilmeisen ankarasti pelännyt maanjäristyksen tai tsunamin sattuvan omalle kohdalle. Ehkäpä hiukan jet lagista tokkuraisena hän raportoi kauhistuneensa heiluvilta tuntuneita vessanpönttöjä. Hän tuntuu myös pohtineen sekä hotelliensa että loma-aktiviteettiensa maanjäristysturvallisuutta. Toimittaja kertoi kyselleensä natiiveilta, kuinka he elävät sen tiedon kanssa, että paikallinen maailmanloppu voi koittaa koska tahansa.

Siis ilmeisesti sen lisäksi, että se maailmanloppu voi hyvinkin koittaa meille kaikille. Varsinkin, kun maailmassa on vallassa ihmisiä, joiden mielestä ilmastonmuutoksen torjuntaan tarkoitetuilla rahoilla voisi rakentaa vähän lisää hiilivoimaloita. Antaa merivesien nousta, otsonikehien ohentua ja kylvömaiden kuivua.

Haastatellut paikalliset tuntuvat pohtineen toimittajalle, että voihan sitä kuolla johonkin muuhunkin. Ja että missä se sitten olisi se turvallisempi paikka. Tornadoalueella? Tai hurrikaanien keskellä?

Suomessa muuten kuulemma eletään historiallisen kylmää kesää. Tällaista ei ole ollut vuosikymmeniin. Ei se viimevuotinenkaan tainnut olla kummoinen. Ja sitä edellinenkö se oli, kun juhannuksena satoi lunta? Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että Golf-virta hiipuu tai kääntyy muutamassa vuosikymmenessä. Sitten Suomessa koittavat ympärivuotiset Siperian pakkaset ja iänkaikkiset nälkävuodet - etenkin, kun hyvinvointiyhteiskunnasta on siihen mennessä tehokkaasti hankkiuduttu eroon. Kuinka ihmiset voivat elää sen tiedon kanssa?

Tai mitenkähän itärajan tuntumassa nukutaan, kun historiallisesti katsoen on ihan todennäköistä, että ison naapurin kanssa taas joskus soditaan? Nukkuvatko kaikki terävä puukko tyynyn alla ihan satunnaisten partisaanien varalta? Juurihan ne "vihreät miehet" Suomessa lailla kiellettiin, ja toki aivan sattumalta vain tämä kansankielinen nimitys lain sisällölle viittaa itänaapurin armeijan maastovarusteiden väriin.

Voisinkohan minäkin käväistä kesälomalla pohjoisessa lintukodossa ja kirjoittaa jutun, jossa kertoisin sen voivan tuhoutua "hetkenä minä hyvänsä"?

Suureen maanjäristykseen on tietysti kalifornialaisten järkevää varautua. Kyllä se joskus tulee. Minne, milloin, millaisena - emme me tiedä. Lapset harjoittelevat koulussa, miten toimia. Töissä siitä lähetetään aina välillä muistutukseksi sähköposti. Nämä ohjeet kertaamme kaikkien kaukaisten vieraidenkin kanssa.

Pidämme kotona kaiken aikaa varaston pullovettä ja kuivamuonaa, autoissa on aina vähintäänkin vettä. Autot pidetään tankattuina, alle 100 mailin tankki alkaa jo vähän ahdistaa. Ja tuntuu ihan kivalta asua kukkulan päällä, kun tuo valtameri potentiaalisine tsunameineen on tuossa varsin likellä. Välissä on vielä toinen, vähän isompi kukkula, mikä tuntuu vielä kivemmalta. Se toivottavasti vähän vaimentaisi mahdollisen ison aallon iskua.

Varautumisesta huolimatta pelätä ei pidä, eikä kauhuun ole aihetta - ja siksi tämä HS:n toimittajan uutisointi minua niin kovasti ärsyttääkin. Tilastollisesti ottaen Suur-L.A:n alueella on merkittävästi todennäköisempää kuolla liikenteessä kuin maanjäristyksessä. Silti me autoilemme joka ikinen päivä. Onhan täällä myös ilmansaasteita, ja niistä voi seurata vaikka syöpä - silti aivan jatkuvasti syömme ja hengitämme. Ihan vähän aikaa sitten pienlentokone tipahti sille moottoritielle, jota tapaan ajaa töistä palatessani. Sitä voi siis vaikka saada lentokoneesta päähänsä keskellä kirkasta päivää! Riskejä on kaikkialla. "Ei elämää pakoon pääse", sanoo toimittajan lähde Hesarin jutussa, ja niin se on.

Välimeren rantamilla tiedettiin jo vuosisatoja sitten, että meri on vaarallinen elementti. Laivoja katosi ja upposi, mutta niiden varassa oli elintärkeä kaupankäynti ja sen myötä kaikkinainen vauraus. "Navigare necesse est", totesivat roomalaiset kylmästi: "vivere non est."*) Kaliforniassa ei kenenkään liene pakko asua, mutta jossakin ihmisen pitää olla. Missä hyvänsä sitä sitten onkin, lopullisen selviämisen mahdollisuutta siellä ei ole.

Miksei siis viettäisi aikaansa paratiisissa, jos kerran voi?


_______________________________________
*) "Purjehtiminen on välttämätöntä, eläminen ei."