Meressä uiminen ei meidän lähirannoilla ole oikeasti uimista. Aallot "lyövät selkään kuin kivi", sanoi teini, ja niin ne paikoitellen todella tekevät. Oli etsittävä uima-allas.
Uimahalleja Kaliforniassa ei juuri ole. Meidän lähellä olisi kuitenkin yksi. Se on yksityisen uimaseuran ylläpitämä uimala, jonka altaat on jostain syystä päätetty rakentaa sisätiloihin. Seura järjestää luonnollisesti kaikenlaista uimaopetusta ja -toimintaa, mutta tarjoaa tilojaan myös päivittäin virkistyskäyttöön aamukahdeksasta iltakahdeksaan.
Nettisivuilta selvisi, että perheen vuosijäsenyys maksaisi noin viisisataa dollaria. Miten minusta tuntuu, että siihen hintaan perheen pitäisi olla aika hard core -uimareita?
Kaupungilla on myös julkinen ulkoallas, public pool. Sitä käyttää uimaseura ja siellä järjestetään maksullista uimaopetusta. Päivittäin se on yleisön käytössä maksua vastaan parin tunnin ajan. (Koska jos oikeasti tykkäät uimisesta, sinulla on varmaan oma allas.)
Me tutustuimme tähän palveluun ensimmäistä kertaa vasta tänään. Uimaan pääsi nettisivujen mukaan klo 13.30, mutta oikeasti se tarkoitti sitä, että hetkeäkään ennen ei virkistysuintiin saanut ostaa sisäänpääsyä. Kassatädin kanssa yhdessä seurattiin sekuntiviisaria.
Ostimme myös oikeuden käyttää pukuhuoneen lokeroa ja sen lukkoa. Olisi voinut tuoda myös oman lukon. Ilmeisesti vakituinen väki saa pitää nimikkolokeronsa jatkuvassa käytössä - niissä näkyi lukkoja ja nimilappuja.
Varmaankin näitä samoja vakkareita varten uimalan aulassa oli jonkin yksityisen tahon lahjoittama uimapuvun pesukone. Se pesi yhden uikkarin kerrallaan. Jos siis pesi mitään, vaikka ohjelapussa niin sanottiin - laite näytti minusta lähinnä minikokoiselta lingolta. Mutta onhan se varmaan kätevä, jos uimassa käy vaikka päivittäin.
Naisten pukuhuonetta valvoi erittäin ikävystynyt nuori neiti (miesten puolella kuulemma vastaava nuorukainen), jonka pääasiallinen tehtävä kirjan lukemisen ohella oli lokeroiden lukkojen avaaminen. Lukon mukana ei siis annettu asiakkaalle avainta, vaan hakaneula, jossa oli lukkoon mätsäävä numero. Neitokainen avasi lukon yleisavaimella, kun hänelle näytti hakaneulaa.
Ensi kerralla en ehkä vaivaudu vuokraamaan lokeroa, koska altaalle sai kuitenkin viedä mukanaan kassin. Jos sinne laittaa pyyhkeen ja mekon ja jättää arvotavarat autoon, niin ehkäpä kukaan ei sitä kassia nyysi. Tai jos voro kähveltääkin, vahinko ei ole iso.
Itse siellä naisten pukuhuoneessa ei muuten tietenkään puettu mitään. Sitä varten oli seinällinen pukukoppeja, joissa uikkarin saattoi vaihtaa siveellisesti muilta piilossa. Ja meidän lapsethan tahtoo mennä jo ihan omiin koppeihin, koska ovat tässä suhteessa kovin amerikkalaistuneet. (Näytin niille videon siitä naku-uinnin maailmanennätyksestä. Lapset tyrmistyivät ikihyviksi.)
Toisella seinällä oli rivi säälittävän alhaisella vedenpaineella toimivia suihkuja, joissa en nähnyt kenenkään tyttärieni ja itseni lisäksi käyvän. Enpä tosin tiedä, mitä niissä käyminen auttoikaan. Uikkarihan pidettiin suihkussa tietysti päällä, koska Amerikka.
Itse ulkoallas oli tilava, siisti, valvottu ja lämmitetty. Pienen immigranttihämmennyksen hälvennyttyä järjestelmä vaikuttaa aivan toimivalta. Mitä nyt iho vähän jälkeen päin punottaa, sillä betonista ja vedestä heijastuva Kalifornian aurinko on kuuma ja säälimätön - uimaan opetteleva lapsi sen sijaan innokas ja sinnikäs.
Lupasin, että kun tämä julkinen palvelu on nyt kerran testattu, mennään vaikka heti ensi viikonloppuna uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti